Yhdeksän äänikirjasuositusta ja video viikostani äänikirjojen suurkuluttajana

Eilen julkaistiin ensimmäinen oma videoni kirjabloggaajien ja bookstagrammaajien yhteisellä Kirjakultti-kanavalla. Videolla seuraan viikon ajan kuinka paljon ja missä tilanteissa kuuntelen äänikirjoja. Kuten taannoin jo tunnustin, olen suorastaan äänikirja-addikti.

Jotta vielä äänikirjojen kanssa kipuilevatkin voisivat tarttua uuteen harrastukseen, päätin koota pienen suosituslistan syksyn aikana kuuntelemieni äänikirjojen parhaimmistosta.

Ulrika Björkstam: Nouse nyt
Olen viime aikoina kuunnellut hämmentävän paljon elämäkertoja. Omille lukulistoilleni elämäkerrat nousevat vain erikoistapauksissa, mutta luontaisesti uteliaana tyyppinä kuuntelen niitä mieluusti äänikirjoina. Ulrika Björkstamin muistelmateos Nouse nyt kertoo siitä käsittämättömästä päivästä, kun lentokone lähes putosi hänen päällensä Meksikossa. Vaikka Björkstam kertoo vaikeista leikkauksistaan ja arkeen palaamisen haasteista, on kirjassa paljon toivoa ja voimaa. Toisaalta Björkstam välttää myös ällömakean tsemppauspuheen ja kliseet kasvattavista kokemuksista. Nouse nyt on mahtavaa tasapainoilua, jota kuuntelee välillä sydän syrjällään ja seuraavana hetkenä onnellisena sormien liikeratojen parantumisesta.

Hanna Velling: Kirjosieppo
Kirjosieppo ei ole mikään kovin erityinen tarina, mutta siitä huolimatta Hanna Velling osaa puhutella kuulijaansa. Annan elämästä putoaa pohja, kun Make aivan yllättäen ilmoittaa, että suhde ei jatku enää. Pienen taaperon äiti tuntuu olevan elämässään aivan hukassa, eikä entisen puolison lonkeroista tahdo päästä millään irti.

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
Olen yrittänyt tehdä jonkinlaista eroa kirjojen kuuntelemisen ja itse lukemisen välille. Esimerkiksi jos aloitan jonkin sarjan äänikirjana, yleensä jatkan samaa linjaa loppuun asti. Poikkeuksiakin tulee tosin kohdalle. Tartuin aivan sattumalta Anniina Mikaman teokseen Taikuri ja taskuvaras äänikirjana, mutta nyt olen aivan valmis vaihtamaan printtiversioon, sen verran paljon tarina köyhästä Minasta ja nerokkaasta taikuri Tomista 1800-luvun lopun Helsingissä puhutteli. Minulla on itse asiassa nyt myös kirjan printtiversio, ja polttelisi kyllä kovasti lukea se vielä itse ennen sarjan kakkososan ilmestymistä.

Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo
Murrekirjat ovat minusta todella usein  hivenen raskaita luettavia, sillä auki kirjoitettu murre on hidaslukuista ja tökkivää. Äänikirjoina murre toimii kuitenkin parhaimmillaan aivan loistavasti! Sinikka Nopolan kirjan Ei tehrä tästä ny numeroo hupailut ovat varmasti parhaimmillaan Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina. Tämä nauratti niin antaumuksella, että oli aivan pakko antaa kirjalle kokonaiset viisi tähteä.

Mervi Vuorela & Ville Similä: Ultra Bra – Sokeana hetkenä
Taitaa olla ensimmäinen kerta henkilökohtaisessa historiassani, että olen lukenut Tieto-Finlandia ehdokkaan ennen niiden julkistamista. Ultra Bran historiaa ja paluuta come back -kiertueelle ruotiva teos toimii yllättävän hyvin äänikirjana, vaikka mukana on runsaasti ihmisiä. Printtikirjassa taitaa olla tekstin lisäksi myös kuvia (vai onko?), joten tämän ulottuvuuden menettää kokonaan kuuntelussa. Äänikirja on kuitenkin hyvä tapa uppoutua opukseen nopeasti, jos tavoitteena on esimerkiksi tutustua kaikkiin ehdokkaisiin ennen voittajan julkistamista.

Antti Heikkinen: Kehveli
Helsingin kirjamessuilta kuvaamastamme videosta sai jo hitusen esimakua Antti Heikkisen mahtavaan eläytymiseen Kehveli-kirjan lukijana. On varsin harvinaista, että kirjailija lukee oman teoksensa äänikirjaksi, mutta näyttelijänäkin kokemusta kartuttaneen Heikkisen kohdalla tämä oli ehdottomasti oikea päätös! Ihan samanlaista heittäytymistä ja imitoimista ei Kehveli sentään sisällä kuin Heikkisen lukunäyte kirjamessuilla, mutta luentatapa on ehdottomasti eloisampi ja eläytyvämpi kuin äänikirjoissa yleensä. Teos on veijaritarina Kehvelistä, jonka seikkailut piirtävät Suomen historialle aivan uudet suuntaviivat. Kirjasta tulee vahvasti mieleen Tuomas Kyrön Kunkku, ja haaveena olisi lukea tämäkin pian ihan itse.

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu -kirjat
Sehän nyt on aivan taivaan tosi, että Astrid Lindgrenin tuotanto maistuu koska tahansa! Peppi Pitkätossut ovat nopeita välipalakirjoja, jotka nostavat hymyn huulille. Juonesta ei tarvitse varmasti sanoa sen enempää, näitä voisi kuunnella uudestaan ja uudestaan vaikka kuinka monta kertaa. Peppi on niin cool! Siistiä on myös se, että monet muutkin Lindgrenin kirjat löytyvät helposti äänikirjoina. Olen kuunnellut jo Veljeni, Leijonamielen, seuraavaksi voisin tarttua vaikkapa Ronja, ryövärintyttäreen.

Hippo Taatila: Isipappablues
Salainen paheeni ovat äitiysblogit ja -kirjat. Välillä nämä kertomukset tosin tuntuvat kiertyvän samoille radoille äidin pelkojen ja huolten ympärille. Äidit ovat jopa yliedustettuina tässä genressä, joten on aivan mahtavaa päästä välillä kurkistamaan isienkin ajatuksiin. Eve Hietaniemen Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju keskittyivät yksinhuoltajaisään, mutta Hippo Taatilan Isipappablues kertoo avovaimonsa kanssa vauvan saavan miehen tarinan. Isipappablues on lämminhenkinen kirja, ja olen valtavan onnellinen, että vanhemmaksi tulemista käsitellään myös isän näkökulmasta.

Tuija Vuori-Tabermann, Anne Pennanen, Sami Spåra: Vickypedia – Virve Rostin tarina
Lapsuuteni musiikkimaailmaan kuuluu erottamattomasti Menneisyyden vangit -yhtye ja Virve Rostin persoonallinen ääni. Vickypedia (pisteet sanaleikistä!) antaa mahdollisuuden kurkistaa laulajan elämään lapsuuden varhaisvuosista avioliittojen ja perhe-elämän kautta nykyhetkeen. Elämäkerta on reipas ja rehellinen, se ei jää vellomaan tai korostamaan Rostin ansioita, vaan keskittyy enemmän hauskoihin tarinoihin. Ja niitähän hänellä riittää. Tämän mustavalkokantisten mieselämäkertojen tulvan keskellä on virkistävää tarttua naisnäkökulmaan, joka on paketoitu kirkkaan keltaisiin kansiin.

Ja tässä vielä postauksen alussa mainitsemani Kirjakultin video seitsemästä äänikirjojen täyttämästä päivästä. Nauttikaa!

Mitä kirjoja sinä suosittelisin nimenomaan äänikirjoina kuunneltaviksi?