Elizabeth Acevedo: Runoilija X

”Annan sanojen terävöityä kielelläni.
Annan käsieni tekeytyä välimerkeiksi
jotka viiltävät ja osoittavat ja painautuvat toisiaan vasten.
Annan vihdoinkin kroppani ottaa sen tilan jonka se vaatii.”

Xiomaralla on kaksoisveli, joka ei ole valmis nostamaan nyrkkejään puolustaakseen itseään, mutta joka on ostanut kaksoissiskolleen nahkakantisen muistikirjan runoja varten. Xiomaralla on äiti, joka olisi halunnut omistaa elämänsä Jumalalle ja isä, jonka tekemisiä on seurattu paheksuvasti. Xiomara tallentaa perheensä, parhaan ystävänsä ja häntä ympäröivän maailman muistikirjaansa. Sanat järjestäytyvät runoiksi, eikä niiden virtaa voi pysäyttää. Itse asiassa ei Xiomara edes haluaisi lakata kirjoittamasta, sillä paperille on hyvä tallentaa myös ne vaikeat tunteet, jotka syntyvät kirkossa tai miesten huudellessa perään kadulla. Mutta onko Xiomara valmis avaamaan nahkakantisen kirjansa muille?

”Kun minulle sanotaan, että pitää uskoa
isään                  poikaan
miehiin              vaikka juuri miesten takia

tunnen itseni näin mitättömäksi.”

Elizabeth Acevendon säeromaani Runoilija X kuvaa pysäyttävästi nuoren naisen kasvua perheen ja yhteiskunnan odotusten ristitulessa. Xiomaran vanhemmat ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin Dominikaanisesta tasavallasta, eikä heidän käsityksensä esimerkiksi nuorten seurustelusta ole lähellekään yhtä vapaata kuin muissa perheissä. Treffit kuuluvat avioliittoon, jos siihenkään. Samalla kroppaansa ujosteleva Xiomara joutuu sietämään huuteluja ja jopa kourimista pojilta ja miehiltä. Vaikka hän on muuten hiljainen, näissä tilanteissa hän nostaa nyrkit pystyyn ja valuttaa sanallisen ryöpyn ahdistelijan päälle.

Olen totisesti ihastunut viime aikoina säeromaaneihin. Kirsi Kurosen Paha puuska ja Sarah Crossanin Yksi olivat samalla tavalla vaikuttavia lukukokemuksia kuin Runoilija X. Näiden tarinoiden kertomiseen ei totisesti tarvita tekstiä sivun laidasta laitaan, vaan kaiken ylimääräisen voi karsia pois. Runoilija X loihtii lukijan eteen ensirakkauden huuman, mutta myös oman polun etsimisen vaikeuden. Aivan yhtä vavahduttava se ei ole kuin Crossanin Yksi, mutta silti ehdottomasti tutustumisen arvoinen uutuus nuortenkirjojen valikoimasta.

”Otan muistikirjan
ja kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan
kaikki ne asiat, jotka olisi pitänyt sanoa.
Muutan runoiksi terävät tunteet sisältäni,
ne jotka voisivat taatusti
viiltää minut aivan
auki.”

★★★★½
Elizabeth Acevedo: Runoilija X
Suomennos: Leena Ojalatva
Karisto, 2019
Sivuja 368
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaaste: 32. Kirjan nimessä on ammatti