Ruuhkaa lukulistalla! – Tässä on 20 kiinnostavinta syksyn 2020 uutuuskirjaa

Jälleen kerran kuvittelin, että edessä olisi hiljainen kirjasyksy ainakin omalta osaltani. Ennakkoon osasin sanoa vain muutaman kirjan, joiden ilmestymistä oikein kovasti odottaisin. Kuinka väärässä taas olinkaan. Viikonloppuna istahdin vihdoinkin rauhassa alas ja kulutin useamman tunnin käydessäni läpi kustantajien syyskatalogit. Tulevat kuukaudet eivät todellakaan tunnu enää hiljaisilta, ja olen jälleen saavuttanut Helmetin 50 kirjan varausrajan. Hupsista.

Tuttuun tapaan jaottelin kiinnostavimmat löytöni muutamaan listaan. Tässä postauksessa esittelen 20 kirjaa, joita odotan eniten tulevalta kaudelta. Nämä ovat lukulistani kärkipaikoilla ja pyrin priorisoimaan niitä parhaani mukaa. Huomenna julkaisen Youtube-kanavallamme videon, jolla esittelen 20 muuta erittäin kiinnostavaa teosta, joista useamman olen jo varannut kirjastosta. Sielläkin on siis helmiä tarjolla. Näiden listojen ulkopuolelle jäävät kirjat ripottelin työhöni liittyviin to do -listoihin, Goodreadsiin ja BookBeatin omaan hyllyyn (jonne voi nykyään lisätä myös tulevia julkaisuja!). Elän siis jälleen kerran siinä harhassa, että pystyisin lukemaan kuutisenkymmentä kirjaa kolmessa kuukaudessa.

ELOKUU

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä. Gummerus.
Pidin kovasti Selja Ahavan edellisestä kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa. Minulle kirja näyttäytyi harvinaisen osuvana ja rehellisenä erokuvauksena, mutta olen tietysti seurannut jälkikäteen teoksesta käytyä keskustelua. Ahavan uusin kirja sijoittuu useammalle vuosisadalle kertoen naisesta, joka ei saanut kyllikseen hyönteisten tutkimisesta.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Gummerus.
Jo vuosia sitten luin uskollisesti kaikki Eeva Kolun blogipostaukset. Kolulla on ihanan kevyt, mutta samalla suunnattoman syvä kirjoitustyyli, jossa vakavia asioita pyöritellään skumppakuplien keskellä horjahtamatta kuluneisiin ajatuspolkuihin. Lukisin Kolun esikoiskirjan kertoisi se sitten mistä hyvänsä, mutta kun se vielä keskittyy burn outin partaalla taiteileviin nuoriin aikuisiin, olen aivan myyty. Josko tästä voisi oppia jotain.

Maria Pettersson: Historian jännät naiset. Atena.
Olen suhteellisen varma, että osallistuin kuukausia sitten mesenaattikampanjan, jonka ansiosta Maria Petterssonin tuore Historian jännät naiset matkaisi ilmestyttyään luokseni. Pettersson jakoi Twitterissä aiemmin tänä vuonna monia pitkiä ja syvällisiä kertomuksia naisista, jotka eivät ole päässeet kovin näkyville paikoille historiankirjoissa. Twiittien perusteella luvassa on mehevä tietokirja, joka ei häpeile mitään.

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni). Otava.
Kyllä, myös minä pidän aivan valtavasti Auta Antti! -podcastista. Otava lupailee, että Antti Holman uudessa kirjassa on sitä samaa hersyvää ja tarkkanäköistä tunnelmaa kuin tuossa kaikkien rakastamassa podcastissa. Kyllä kiitos! Aloin muuten juuri miettiä, että toimiikohan Holma itse tämän äänikirjaversion lukijana. Sepä se vasta olisi jotain!

Paula Nivukoski: Mainingin varjo. Otava.
Ei liene yllätys kenellekään, että Paula Nivukosken toinen romaani lunastaa ehdottomasti paikkansa odotetuimpien kirjojen listallani. Nivukosken esikoisromaani oli pakahduttavan ihana, ja juonikuvauksen mukaan myös Mainingin varjo tarjoaa aikamoisen lukukokemuksen. Rakkautta, vaikeita perhesuhteita ja luonnon rajattomat voimat – mitäpä muuta sitä voisi historialliselta romaanilta kaivata?

Raibow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta. Karisto.
Saatiinhan tälle listalle sarjakuvaakin, kun englanninkielisessä kirjasomessa paljon näkyvyyttä saanut Pumpkinheads julkaistaan suomeksi. Luvassa on ilmeisesti sokerisia tunteita ja Halloween-tunnelmaa.

SYYSKUU

Mat Haig: Keskiyön kirjasto. Aula & Co.
On muuten omituista, etten ole edelleenkään lukenut Matt Haigilta yhtään aikuisille suunnattua romaania. Yhden omaelämäkerrallisen, jollain tavalla tietokirjamaisen teoksen olen häneltä lukenut samoin lastenromaaneja (täällä ja täällä). Keskiyön kirjastossa pohditaan elämän monia mahdollisuuksia kuoleman edessä, ja koska nämä teemat kiinnostavat minua suunnattomasti, en malttaisi odottaa tämän kirjan julkaisupäivää.

Neil Patrick Harris: Taikajengi ja viekas vatsastapuhuja. Aula & Co.
Taikajengi on kirjasarja, jota olisin jumaloinut lapsena, sillä edelleen näin aikuisenakin saan valtavasti iloa villeistä seikkailuista ja silmänkääntötempuista. Sarjan kolmas osa on siis tietysti lukulistallani.

Yuval Noah Harari, David Vandermeulen & Daniel Casanave: Sapiens – Kognitiivinen vallankumous. Bazar.
Olen ehkä ikuisesti katkera ja surullinen, että koronan takia en päässyt näkemään Sapiensia Kansallisteatteriin. Ehkä pettymystä hieman helpottaa Yuval Noah Hararin hittikirjan sarjakuvaversio. Näitä on kuulemma luvassa myös lisää.

Jojo Moyes: Tähtien antaja. Gummerus.
Jojo Moyes on ollut jo pitkään äänikirjalukemistoni vankkaa perustusta. Olen tainnut kuunnella äänikirjoina kaikki hänen suomennetut teoksensa, joten tietysti Tähtien antaja singahti suoraan kuuntelulistan kärkipaikoille. Kiertävä kirjasto 1930-luvun Yhdysvalloissa kuulostaa herkulliselta kehykseltä tarinalle!

Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän. Otava.
Dystopiat kiinnostavat, samoin Margaret Atwood. Uusimmassa kirjassa suljetussa kaupungissa ei ole työttömyyttä ja elämä on muutenkin mukavaa. Tosin vain joka toisena kuukautena. Puolet ajasta kuluu nimittäin vankilassa.

Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille. Otava.
Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille jäi niin pahaan koukkukohtaan, että jatko-osan ilmestyminen oli vain ajan kysymys. Onneksi tämän kauempaa ei sarjan toista osaa tarvinnut odottaa. Vaihtoehtoisessa Suomessa selvitellään nyt selkkauksia, joiden takana on noita.

Maja Lunde: Viimeiset. Tammi.
Maja Lunden Mehiläisten historia oli vavisuttavan upea kirja ja Sininen myös hyvin puhutteleva. Viimiset-romaanissa kuljetaan jälleen kolmella aikatasolla, joita yhdistää ainakin tietty villihevoslaji. Myös ilmastonmuutos ja ihmisten kamppailu sen kourissa lienevät tämänkin kirjan tärkeitä teemoja.

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet. Teos.
Teemestarin kirja oli jälleen yksi sellaisista vau-lukukokemuksista. Kuunpäivän kirjeet -romaanissa Emmi Itäranta operoi koko aurinkokunnan tasolla. On puhetta siirtokunnista ja niiden välisistä luokkaeroista. Veikkaan, että tämänkin kirjan ääressä alkaa nopeasti kuumottaa.

Jani Saxell (toim.): Parasta katseluaikaa. WSOY.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että televisioesseet ovat tämän hetken yksi vahva kirjallisuustrendi. Ensin oli Television lapset, sitten 13 katseluasentoa ja nyt Parasta katseluaikaa. En valita, itse asiassa haluaisin kovasti lukea lisää laadukkaita televisioesseitä!

Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja. WSOY.
”Mustan huumorin sävyttämä kirjallinen käsigranaatti sisarrakkaudesta ja pinoutuvista ruumiista.” Tuntuisi todella hurjalta ajatukselta siivota jälkiä sarjamurhaajasisarensa perässä, mutta juuri siksi Oyinkan Braithwaiten uutuuskirjaa kuulostaa erityisen kiinnostavalta!

LOKAKUU

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on. Art House.
Kohta voi vähän kirpaista on ollut yksi tämän vuoden herättelevimpiä äänikirjakokemuksia. Erittäin suorasukaisella huumorilla kruunatut kertomuksen lääkärin elämästä olivat puistattavia ja herätteleviä. Uskoakseni uudessa kirjassa sama meno jatkuu, mutta ehkäpä saamme kaupan päälle joulutunnelmaa!

Margaret Rogerson: Kirjojen tytär. Karisto.
Miksi ei ole enemmän kirjoja, joissa kirjoilla on äärimmäisen keskeinen rooli? Luulisi että se olisi kannattavaa, koska kyllä minä kirjaintoilijana luen mieluusti teoksia, joiden polttopisteessä ovat kirjat. Kirjojen tytär -romaanissa kirjat eivät ole vain hyllyillä makoilevia elottomia esineitä vaan taianomaisia ja jopa vaarallisia olentoja. Ja keskeinen tapahtumapaikka on tietysti kirjasto.

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla. Karisto.
Kaikilla mausteilla on pyörinyt englanninkielisessä kirjasomessa niin tiheään, että häpeän suuresti kun tajusin vasta kaksi päivää sitten että kirjailijahan on tosiaan sama Elizabeth Acevedo, joka kirjotiti säeromaanin Runoilija X. Uutuuskirjassa pohditaan ruokaa sekä erilaisia mahdollisuuksia ja tulevaisuuskuvia.

Thomas Taylor: Gargantis. WSOY.
Thomas Taylorin Malamanteri ei ollu minulle aivan niin uskomaton lukukokemus kuin olin etukäteen ajatellut, mutta oli se nyt niin vakuuttava, että haluan ehdottomasti lukea sarjan toisen osan, jonka nimi on Gargantis. Tällä kertaa pientä rannikkokaupunki vaivaavat mystiset myrskyt, joiden syy lienee asteen verran tavallista jännittävämpi.