Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille! On vavisuttavaa ajatella, että vielä 175 vuotta syntymänsä jälkeen joku voi saada aikaan valtavan kansanliikkeen.
Olen lukenut yliopistossa sivuaineenani kotimaista kirjallisuutta, ja siitä huolimatta Minna Canthin tuotanto on jäänyt minulle etäiseksi. Tai ei ehkä etäseksi, parempi sana lienee vieraaksi. Olen ihan rehellisesti luullut tuntevani Canthin tuotannon varsin hyvin, kunnes tajusin todellisuudessa lukeneeni vain pari hänen teostaan. Yksi niistä on Köyhää kansaa.
En varmasti ole ainoa, joka on muodostanut kuvan yhdestä suurimmasta kirjailijastamme muuten kuin hänen tuotantoonsa tutustumalla. Onkin ollut aivan valtavan inspiroivaa näin juhlavuoden innostamana tutustua Canthiin uudelleen. Vaikka pakko myöntää, että edelleen olen lukenut hänen tuotantoaan hävettävän vähän. Täytynee ottaa opikseni Suomen johtavan Minna Canth tutkija Minna Maijalan lukuvinkeistä.
Canthin omaan tarinaan tutustuin kuuntelemalla Minna Maijalan kirjoittaman Herkkä, hellä, hehkuvainen -elämäkerran Canthista. Oli hauskaa huomata, kuinka Minna Rytisalon Rouva C. -kirjasta tutut lausahdukset, ajatukset ja tapahtumat ovat ihan oikeasti napattu kirjailijan elämästä. Elämäkertaa kuunnellessa ja Maijalaa haastatellessani silmäni avautuivat myös sille, millaisia tulkintoja Canthista on aiemmin tehty. Jo jonkin aikaa vallalla ollut ylistävä Minna Canth -keskustelu on saanut minut niin valtaansa, etten osannut ajatellakaan, että esimerkiksi Canthin kirjallisia kykyjä olisi systemaattisesti kyseenalaistettu.
Juhlavuosi on innostanut monia kustantamoja. Luonnollisesti. Canth on itseoikeutetusti ollut esillä jo viime vuonna monissa tosisatukirjoissa, mutta on hän päässyt päätähdeksikin muutamaan lastenkirjaan. Leena Virtasen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama lasten tietokirja MINNA! Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot ei varastanut sydäntäni, kun taas Elina Lappalaisen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset sai minut ihastumaan Canthiin (ja muutamaan muuhunkin supernaiseen) jälleen astetta palavammin.
Eräs asia, joka minua koko juhlavuoden ajan on kalvanut, on Kanttilan kohtalo. Kävin paikalla viime vuoden lopulla, ja näky oli suorastaan lohduton. Aika monen muun taiteilijan mökit ja tuvat on muutettu kotimuseoiksi, mutta Minna Canthin talo – hyvänen aika Minnan Salongin tapahtumapaikka – on vuosikymmeniksi jätetty oman onnensa nojaan. Aivan kuin se ei olisi ollut upean kirjailijan, toimittajan, feministin, yrittäjän ja monella muulla tavalla ihailtavan ihmisen koti. Tällä hetkellä rakennus muistuttaa sisältä ennemmin kolkkoa toimistoa kuin jonkun kotia, ja onpa talo ollut parikin kertaa purku-uhan alla. Toivon totisesti, että Minna Canthin talo ry saa kasaan tarvittavat rahat talon kunnostamiseksi kulttuurikeskukseksi. Minna Canth ja me muutkin ansaitsisimme sen. Myös tutkija Minna Maijala on surullinen Kanttilan kohtalosta.
Vaikka Minna Canthin päivää vietetään tänään, järjestettiin suuret juhlallisuudet jo eilen Kansallisteatterissa. Eturivissä istuivat muun muassa Tarja Halonen, Jenni Haukio, Eeva Ahtisaari ja Tellervo Koivisto. Minä tiirailin kaunista teatteria ensimmäisen parven eturivistä ja liikutuin siitä, että tilaisuus oli loppuunmyyty. Minna Canth totisesti kiinnostaa. Kannattaa tutustua juhlan taltiointiin, ainakin aivan viimeiseen ohjelmanumeroon. Illan päättänyt, neliosainen kuoroteos Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä on aivan uskomaton! Minna Canthin tekstit yhdistyvät kahden naiskuoron esityksessä Anna-Mari Kähärän sävellykseen ja Sonya Lindforsin vaikuttavaan koreografiaan. Pieniä oivalluksia, valtavasti huumoria, sitäkin enemmän suuria sanoja. Vau!
Mitä Minna Canth sitten lopulta minulle merkitsee? Tietysti ensimmäisenä nousevat mieleen yleismaalliset teemat sananvapaudesta tasa-arvoon ja koulutuksesta heikoimmista huolehtimiseen. Samaan aikaan Canth herättelee ajatuksiani muistamiseen liittyen. Olen viime aikoina miettinyt todella paljon sitä mitä yksilöt ja yhteisöt muistavat. Meillä totisesti on ihmisiä, jotka ovat muistamisen arvoisia 175 vuotta syntymänsä jälkeenkin ja jotka innostavat tutkijoita sekä taiteilijoita vuosikymmenestä toiseen. Suurnaisten juhlat tuntuvat olevan vähissä tai ainakin ne yleensä saavat vähemmän huomiota kuin suurmiesten muistamiset. Tulkoon tähän muutos. Muistakaamme kauan sitten eläneet, mutta myös edelleen keskuudessamme olevat supersankarit, oli heidän supervoimansa mikä hyvänsä.
Kukaan ei totisesti voi kiistää etteikö Minna Canthilla olisi ollut supervoimia. Kuinka monen ihmisen kirjeenvaihdosta muka saataisiin loihdittua koskettava kuoroteos yli sata vuotta tekstien kirjoittamisen jälkeen? Veikkaan että ainakaan omat kirjeeni, Whatsapp-viestini tai twiittini eivät muodostaisi kovin inspiroivaa aarreaittaa tulevien polvien taiteilijoille.
Paljon onnea Minna Canth! Kiitos kun olit ja olet.
Bibbidi Bobbidi Book 