Hurja merenneitoseikkailu – Alexandra Christo: To Kill a Kingdom

Tämän vuoden hyllynlämmittäjien kanssa menee yllättävän hyvin! Alexandra Christon To Kill a Kingdom oli jo kolmas lämmittäjä tälle vuodelle, joten olen haasteen suhteen hyvin aikataulussa. To Kill a Kingdom oli lukukokemuksena ihan miellyttävä, mutta vähän hajuton ja mauton. Päähenkilöiden väliset kipinät ja satumainen tunnelma kuitenkin pelastivat tarinan lopulta!

To Kill a Kingdom kerrotaan kahdesta näkökulmasta. Toinen on hurjan seireeniprinsessa Liran näkökulma, ja toinen seireenejä metsästävän prinssin Elianin. Alkuasetelma on kutkuttava: Liran on täytynyt jokaisen elinvuotensa aikana tappaa ja hankkia itselleen kuolevaisen sydän, jotta hänen seireenitaikansa säilyisi. Äitinsä aloittaman perinteen mukaisesti Liran hankkimat sydämet ovat ihmisprinssien sydämiä. Juuri ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä Lira kuitenkin tekee virheen ja tappaa nuoren prinssin kaksi viikkoa liian aikaisin, mistä hänen tyrannimainen äitinsä ei pidä. Samaan aikaan prinssi Elian, jonka isä hallitsee yhtä voimakkaimmista maista sata valtakuntaa käsittävässä maailmassa, valmistautuu omaan tehtäväänsä: hän aikoo etsiä käsiinsä aseen, jolla ihmisiä metsästävät seireenit tuhotaan lopullisesti. Liran ja Elianin polut kohtaavat ja johtavat heidät seikkailuun, josta ei puutu mielenkiintoisia maailmoja, ihmissuhdedraamaa tai taikuutta.

Lähtökohtaisesti olin kiinnostunut kirjan merenneitoteemasta, koska en ollut lukenut mitään vastaavaa aikasemmin. Vedenalainen maailma olikin hienosti toteutettu, sillä seireenit olivat tarinassa niitä perinteisiä merenneitoja, joilla on pyrstö jalkojen tilalla, merilevää rintaliiveinä ja kaunis lauluääni merimiesten houkutteluun. Merenneidot sen sijaan olivat pikemminkin kalan ja ihmisen sekoituksia, jotka olivat lähempänä eläintä kuin jotakin inhimillistä, ja puhuivat vain arvoituksin. Myös maanpäällinen maailma tuntui tarinassa kiinnostavalta. Christo oli punonut tarinaan ihanasti sata valtakuntaa käsittävän maailman syntyhistoriaa ja mytologioita, mutta kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin tuntumaan siltä, että jotakin puuttui. Maailmassa oli siis paljon potentiaalia, mutta sitä ei ehkäpä hyödynnetty ihan parhaalla tavalla.

Päähenkilöistä pidin erityisesti Lirasta, joka on itsepäinen, omanarvontuntoinen ja muutenkin alkuun ärsyttävä nuori nainen, jota kuitenkin oppii tarinan edetessä ymmärtämään ja jonka motiiveja käsittää taustatarinan avautuessa paremmin. Jostain syystä jälkikäteen vertasin Liraa Sarah J Maasin Throne of Glass -sarjan päähenkilöön Aeliniin, sillä naisissa on etäisesti jotain samaa. To Kill a Kingdomin toinen päähenkilö Elian sen sijaan jää jossain määrin ohueksi. Hän on hallitsijan velvollisuuksiaan pakeneva kapinallisprinssi, joka kuitenkin tahtoo pelastaa maailman. Hän on kerännyt ympärilleen uskollisten merirosvojen joukon, jonka kanssa hän metsästää seireenejä ympäri maailman meriä. Jotain prinssin persoonasta jää kuitenkin puuttumaan – niinkuin koko tarinasta. Päähenkilöiden välinen suhde on kuitenkin tietenkin herkullinen, enkä voinut tässäkään tarinassa vastustaa vihamiesten rakastuminen -juonikuviota. Se toimii lähes aina!

Tarinassa oli ihanan satumainen tunnelma ja pienistä litteyksistään huolimatta se vetäisi mukaansa. Joistakin tarinan osista, kuten meren kuningattaren ulkomuodosta, tuli mieleen Disney-sadut, mikä on tällaiselle bloginsa Disneyn mukaan nimenneelle Disney-sukupolven edustajalle tietenkin vielä ihanampaa. To Kill a Kingdom on saanut Goodreadsissä varsin ylistäviä arvioita, joten vaikka tarina ei minuun ihan täysillä uponnutkaan, niin se voi olla juuri oikeaa luettavaa sulle.

★★★½
Alexandra Christo: To Kill A Kingdom
Feiwel & Friends, 2018
Sivuja 352
Luettavaksi omasta hyllystä