”Olen kuullut aivan täysipäisten taistelufeministien toistelevan, että ”näihin asioihin menee aikaa”. Miten niin? Miksi tasa-arvokehitys poikkeaisi kaikesta muusta kehityksestä maan päällä? Ei ole mikään luonnonlaki, että tasa-arvo edistyy hitaasti. Sitä voidaan edistää hitaasti tai, jos niin halutaan, nopeasti.”
Suomea kehutaan usein tasa-arvon mallimaaksi ja puhuvatpa jotkut (asiasta tietämättömät tahot), että tasa-arvo on mennyt jopa liian pitkälle. Pyh ja pah. Suomessa on vielä paljon tekemistä tasa-arvon suhteen, sillä ei riitä, että naisillakin on äänioikeus vaan meidän tulee taata, että sukupuoli ei sysää ihmisiä joko yhteiskunnan pohjamutiin tai toisaalta kohota johtopaikoille. Myös muunsukupuolisten oikeudet ja aivan kaikkia kahlitsevat liian ahtaat sukupuoliodotukset kaipaisivat huomiota.
Maria Ohisalon ja Arno Kotron toimittama kirja Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta paneutuu näihin ja moniin muihin tasa-arvokysymyksiin. Teoksessa on lukuisia kirjoittajia, jotka pohtivat mitä erilaisempia teemoja aina vammaisten naisten näkökulmista huumoriin ja myrkyllisiin miehen malleihin.
”Valtarakenteista kertoo paljon se, miten, missä ja kenelle nauretaan. Siksi hauskuus ja nauru ovat myös analyyttisiä välineitä. Naurua voi tarkastella poliittisena tekona, joka joko ylläpitää tai purkaa valtarakenteita.”
Kaikista kiinnostavin luku on omasta mielestäni Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen teksti Paranna maailmaa, älä ihmistä. Se käsittelee tasa-arvokysymyksiä vammaisten ihmisten näkökulmasta. Erityisen hedelmälliseksi tämän tekstin tekee minulle se, että tämä on näkökulma, joka nousee harvoin esille. Eri tavalla vammaiset ihmiset joutuvat kokemaan arjessa syrjintää ja rikkomuksia, jotka kaltaiseni vammaton huomaa usein vasta kun ne meille osoitetaan. Ja sitten sitä saa olla turhautumassa esimerkiksi siihen, kuinka huonosti vaikkapa julkiset tilamme on rakennettu. Historiankirjoituskin voi näyttäytyä aivan uudessa valossa, kun menneitä tapahtumia tarkastellaan uudelleen. ”Kun naisjärjestöt bilettivät yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlissa, me vammaiset naiset kiljuimme, etteivät kaikki naiset suinkaan saaneet äänioikeutta vuona 1906. Vakituisesti vaivaisavun tai köyhäinhoidon varassa elävät naiset ja miehet olivat holhouksenalaisia ja vailla äänioikeutta vuoteen 1957. Kehitysvammaisille uurnat avautuivat 1972.” Wallinheimo-Heimonen käyttää termiä sukupuoleton puutarhatonttu, sillä monia vammaisia naisia ei nähdä sukupuolensa edustajina. On kuvottavaa lukea, että naisia on kielletty pukeutumasta pinkkiin, ”ettei joku pervo nyt sinustakin kiinnostu”.
Olisi todella kiinnostavaa päästä seuraamaan paneelikeskustelua, jossa tähän kirjaan kirjoittaneet olisivat mukana. Vaikka kaikki kirjoittajat ovat tasa-arvon asialla, on heillä hyvin erilaisia käsityksiä siitä, millä keinoin muutosta pitäisi luoda. Jo tämä antaisi hienon lähtökohdan paneelikeskustelulle, jossa kirjan monologit voisivat muuttua todelliseksi dialogiksi. Esimerkiksi Koko Hubara kertoo ruskeille tytöille ja muunsukupuolisille perustamastaan RT Lit Akatemiasta, kun taas heti seuraavassa luvussa Katleena Kortesuo kirjoittaa, ettei arvosta ”Facebook-foorumeita, joilla tietynväriset ihmiset eivät saa avata suutaan”. Hän ymmärtää tällaisen toiminnan tarkoitukset ja syyt, mutta keinojen pitäisi olla hänestä erilaisia.
Ainakaan lähitulevaisuudessa ei horisontissa näy tilannetta, jossa tasa-arvosta kirjoitettaisiin ja keskusteltaisiin liiaksi. Siksi on hyvä, että markkinoille saadaan tasaisin väliajoin uusia aiheeseen keskittyviä opuksia. Sinua on petetty on mainio perusteos heille, jotka vasta pohdiskelevat tasa-arvo-ongelmien moninaisia ulottuvuuksia. Toisaalta se auttaa myös minua, aihetta jo jonkin aikaa päässäni pyöritellyttä, sanallistamaan ajatuksiani. Monessa kohtaa löysin itseni nyökkäilemässä ja pitämässä sen jälkeen kunnon monologia aiheesta. Vaikka kirjoittajia on monia, eivät teemat tai ajatukset ole liiaksi päällekkäisiä, vaan mukana on monia ajatusketjuja. Teos on hyvin ajankohtainen, mikä toisaalta johtaa myös siihen, että sen yksityiskohdat vanhenevat nopeasti. Kirjan kirjoittamisen jälkeen Ohisalo on valittu Vihreiden puheenjohtajaksi ja Suomi on saamassa ensimmäisen naispuolisen EU-komissaarinsa. Suuret linjat pysyvät tietysti ajankohtaisina, vaikka yksityiskohdat elävät ajassa. Kirja ei lopulta kuitenkaan tarjoa kovin paljon uusia ajatuksia, jos on sattunut parikin samanhenkistä kirjaa lukemaan tai aiheeseen muuten perehtymään. Eli ihan kiva, mutta en aio hankkia tätä omaan hyllyyni.
”Niin inhottavalta kuin se tuntuukin, jokainen täysi-ikäinen suomalainen on seksisti, halusipa sitä tai ei. Fiksuimmat ja reiluimmat ymmärtävät tämän ja alkavat tietoisesti muuttaa omaa ajatteluaan ja yhteiskuntaa.”
★★★½
Maria Ohisalo & Arno Kotro (toim.): Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta
Like, 2019
Sivuja 204
Luettavaksi kirjastosta
Helmet-lukuhaasteen kota 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Bibbidi Bobbidi Book 
Tää kyllä kolahti mulle. Varsinkin Maria Petterssonin kirjotus siitä, miten naisten sortaminen on tuhansia vuosia vanha juttu ja siksi niin hitaasti muuttuva.
TykkääTykkää
Tuo vuosituhansien jatkumo oli kyllä herättelevä! Se oli yksi niistä kohdista, jolloin tuntui, että näinhän minä olen nämä asiat ajatellut, vaikka en ole saanut niitä päässäni sopivaan järjestykseen tai sanallistettua. Onneksi on myös taitavampia ajatustensa kirjoittajia.
TykkääTykkää