Magisterium-sarjan saapuu päätökseensä – Holly Black & Cassandra Clare: Kultainen torni (Magisterium #5)

Tämän arvion kirjoittaminen on jälleen muistutus siitä, että arviot pitäisi kirjoittaa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kirjan on saanut luettua. Tai ainakin pitäisi kirjoittaa jotain ylös, jos ei ehdi kirjoittamaan yhtenäistä tekstiä. Luin Holly Blackin ja Cassandra Claren Magisterium-sarjan viimeisen osan Kultainen torni syyskuun alkupuolella ihan muutamassa päivässä, minkä jälkeen unohdin sen mun kirjahyllyyn muiden kirjastosta lainattujen kirjojen sekaan. Jouduin äsken tätä arviota varten selailemaan sekä kirjaa että internettiä muistaakseni, mitä teoksessa oikeastaan tapahtuikaan…

…ja se kertoo jo jotakin tästä kirjasta! Magisterium on kauttaaltaan ollut mielestäni ihan kelvollinen sarja, joskaan se ei ole koskaan aiheuttanut minussa mitään erityisiä intohimoja. Hahmot ovat viihdyttäviä ja juonikuviot sen verran hauskoja, että sarjan parissa jaksaa pysyä kirjasta toiseen. Luettavaa näissä viidessä teoksessa ei ole kovinkaan paljon, sillä ne ovat poikkeuksetta alle 300-sivuisia. Tässä viidennessä eli päätösosassakin oli vain 205 sivua. Viidennen kirjan kohdalla myös juonet alkavat jo hieman sulautua toisiinsa, sillä aivan kuten Harry Pottereissakin, myös Magisteriumissa yksi kirja vastaa yhtä kouluvuotta.

Kultaisessa tornissa sarjan päähenkilöt Callum ja Tamara (ja Aaron) ovat kasvaneet jo nuoriksi aikuisiksi. Se tuppasi ainakin itseltäni unohtumaan, koska sarjan kirjojen lyhyen mitan takia ajan kuluminen ei pääse niissä oikein oikeuksiinsa. Hahmojen kehittymistä on ollut ihan hauskaa seurata, mutta jotenkin viisi kirjaa tuntuu pikemminkin kahdelta kuin viideltä vuodelta. Anyway, Kultaisen tornin alussa Call on jälleen palaamassa Magisteriumiin, jossa häntä sekä vihataan että rakastetaan. Aiemmin hänen puolellaan olleet tuntuvat nyt vihaavan häntä, Tamaraa lukuunottamatta. Nuorten opinnot jatkuvat, mutta samaan aikaan aikaisemmissakin osissa kryptisiä ennustuksia jaellut lisko Warren varoittaa pahuudesta. Ja tosiaan, vaikka Kuoleman vihollisena esiintyneet maagit on nujerrettu, uhkaa maagien maailmaa makariksi ruvennut Alex Strike.

Kultaisessa tornissa on aiempien osien tapaan ihana sekoitus seikkailua ja teinien suhdekuvioita. Nautin sen lukemisesta lukuhetkellä paljonkin, vaikken näin jälkikäteen tarkkoja juonikuvioita muistakaan. Magisteriumia voin sarjana suositella helppolukuisista nuorten fantasiakirjoista pitävälle ja jos englanniksi lukeminen sujuu, niin näihin kannattaa ehkäpä tutustua pikemminkin alkukielellä kuin suomennoksena.

allekirjoitusminna

★★★
Holly Black & Cassandra Clare: Kultainen torni (Magisterium #5)
Suomentanut Inka Parpola
Otava, 2019
Sivuja 205
Luettavaksi kirjastosta

ps. Olen arvioinut täällä blogissa kaikki sarjan aiemmat osat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s