Holly Black & Cassandra Clare: Hopeanaamio (Magisterium #4)

Olen yrittänyt lievittää viime aikoina jonkun verran vaivannutta lukujumia lukemalla lyhyitä ja helposti lähestyttäviä kirjoja. Kiireiden keskellä tuntuu helpommalta lukea jotakin suupalan mittaista, eikä niinkään sitoutua tuhansiin sivuihin. Kirjastoreissulla huomasin, että Holly Blackin ja Cassandra Claren Magisterium-sarjan neljäs osa oli ilmestynyt kirjaston hyllyyn suomeksi ja nappasin sen mukaani. Viihdyin ihan hyvin sarjan parissa viime kesänä, kun luin sen kolme ensimmäistä osaa (arvio ensimmäisestä täällä, toisesta ja kolmannesta täällä), mutta Hopeanaamiota aloittaessani huomasin, että olin silti onnistunut unohtamaan varsin paljon edellisistä osista.

Hopeanaamion alussa päähenkilömme Callum viruu maagien vankilassa Panopticonissa, sillä hänen salaisuutensa on viimein tullut julki. Callin sielu on Kuoleman Vihollisen eli Constantine Maddenin sielu, vaikkei Call muista koskaan olleensa Constantine. Tarina lähtee liikkeelle uskaliaalla vankilapaolla ja etenee selkeästi kohti koko sarjan loppuhuipennusta. Jossakin loppuvyörytyksen tienoilla muistin kuitenkin, että hetkinen, tämähän ei ole sarjan päätösosa. Yksi on vielä tulossa. Aiempia osia mukaillen Black ja Clare ovatkin onnistuneet tekemään tarinan loppuun twistin, jonka seurauksena sarja on pakko lukea loppuun.

Tällä kertaa en aio valittaa teoksen kielestä, sillä jostain syystä se ei tökkinyt nyt yhtä pahasti kuin aiemmin. Suomennos oli sujuva – tai sitten olen viimein tottunut kirjailijakaksikon suoraan kirjoitustyyliin. Avauduin aiemmin esimerkiksi tunteiden kuvailusta ja hahmojen toiminnasta, mutta tässä teoksessa ne eivät oikeastaan ärsyttäneet. Callumin ja Tamaran soutaminen ja huopaaminen ihastuksen kourissa on oikeastaan aika hellyttävää, vaikka Call tuntuukin aika, no, pönttöpäältä rakkausasioissa. Toisaalta, mistäpä sitä voisi tietää, mitä teini-ikäisen pojan päässä liikkuu.

Hopeanaamio oli yhtä viihdyttävä ja nopealiikkeinen kuin sarjan aiemmatkin osat. Jos kolmesta ensimmäisestä osasta on pitänyt, pitää varmasti tästäkin. Sarjan päätösosa, The Golden Tower, on jo ilmestynyt englanniksi; suomennos, Kultainen torni, on tulossa kuukauden kuluttua 19.8.

allekirjoitusminna

★★★
Holly Black & Cassandra Clare: Hopeanaamio (Magisterium #3)
Suomentanut: Inka Parpola
Otava, 2018
Sivuja 203
Luettavaksi kirjastosta

11 thoughts on “Holly Black & Cassandra Clare: Hopeanaamio (Magisterium #4)

  1. Nyt liikutaan sellaisen fantasia/young adult-genren parissa, jota en ymmärrä, mutta laitan tämän takataskuun siltä varalta, että vastaan tulisi vaikka joku pöhkö teinipoika, joka pyytäisi minulta lukuvinkkiä.

    Tykkää

  2. Itse tuskin tähän tartun mutta kotona on kohta 10-vee, jolle pitäisi keksiä houkuttavaa luettavaa. Ikäväkseni huomaan, että tyttö ei ole äitinsä kaltainen lukutoukka vaikka tykkää edelleen siitä, että luen ääneen kirjoja. Viittasit sarjan aiemmissa postauksissa näitä Pottereihin mutta onko tämä sarja kuinka jännittävä Pottereihin verrattuna?

    Tykkää

    1. Potterit ovat ehdottomasti tietyssä mielessä jännittävämpiä ja pelottavampia kuin nämä. Magisteriumin maailma ei ole yhtä yksityiskohtaisesti rakennettu kuin Pottereissa, mikä ehdottomasti vähentää sarjan maailmaan uppoutumista ja näin ollen myös sarjan parissa koettuja tunteita. Jos siis Potterit tuntuvat liian jännittäviltä, näistä voisi olla hyvä aloittaa.

      Tykkää

  3. Pitäisikin tutustua tähän sarjaan. Clareen suhtaudun vain hienoisella varauksella, sillä en pitänyt kauhean paljoa Varjojen kaupungit-sarjan avauksesta. Tai oikeastaan kirjan loppupuoli tökki paljon. Täytyy varmaan antaa sille vielä toinen mahdollisuus, siskoni ja hänen tyttärensä kun ovat kehuneet sarjaa niin paljon. Blackin Spiderwickin kronikoiden ensimmäinen sarja puolestaan oli aivan ihana.

    Tykkää

    1. Mua myös tökkii Claressa jokin, vaikka olenkin tahkonnut kaikki Varjojen kaupungit aikanaan läpi. Blackiin en sen sijaan ole vielä tutustunut, mutta sekin on suunnitelmissa. Magisterium on aika kevyttä luettavaa, joten voin tätä suositella vaikka kesälomalukemiseksi. 🙂

      Tykkää

  4. Olen seurannut jonkin verran Cassandra Claren kirjailijauraa, minkä seurauksena tämäkin sarja tuli noteeratuksi pari vuotta sitten. Juoni kuulostaa Potter-kopiolta, mutta toisaalta nuoret tykkäävät lukea samankaltaisia kirjoja, joten näitä on taatusti helppo suositella lukijalle, joka on juuri saanut Potterit luettua.

    Sarjan kolme ensimmäistä osaa päätyivät haltuuni ilmaiseksi pari vuotta sitten, mutta hankkiuduin niistä juuri eroon kirpparilla. 😀 Luin ensimmäisestä osasta hiukan ja totesin, etteivät kirjat kolahda minuun edes lastenkirjallisuuden viehättävyyden avulla. Kuten tekin kommentoitte bloggauksessanne, kieli on aika yksinkertaista. Jotkut lasten- ja nuortenkirjat on kirjoitettu niin, että ne vetoavat aikuislukijoihinkin, mutta jotkut taas eivät.

    Tykkää

    1. Jep, kieli minuakin on sarjan aiemmissa osissa häirinnyt paljon. Kuten arviossanikin toisaalta kirjoitin, tämän neljännen osan kohdalla olen kuitenkin päässyt ehkä yksinkertaisuudesta jo yli ja todennut, että tämä nyt sattuu olemaan näiden kirjailijoiden tyyli. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s