Holly Black & Cassandra Clare: Rautakoe (Magisterium #1)

Holly Blackin ja Cassandra Claren Magisterium: Rautakoe on pyörinyt booktubettajien suosittelulistoilla jo jokusen vuoden. Varsinkin yksi lemppareistani, Reagan, on suositellut sarjaa muistaakseni useamman kerran. Kyseessä on nuortenkirja, jonka arvioisin olevan kirjoitettu noin 10-15-vuotiaille lukijoille, mutta tarina ja sen henkilöt viihdyttävät ehdottomasti vanhempiakin. Nappasin kirjan mukaan alun perin samalla kirjastoreissulla, kun hain lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikon kirjoja – mutta tämä ei aivan ehtinyt teemaviikon postauksiin mukaan. But better late than never, right?

Rautakoe on Magisterium-sarjan avausosa. Sarjaan on ilmestynyt tähän mennessä neljä osaa ja viimeinen, viides osa julkaistaan syyskuussa. Kolme ensimmäistä kirjaa on myös suomennettu. Rautakokeessa seurataan 12-vuotiasta Callum Huntia, joka on maagi. Kirjojen maailmassa jokainen tarpeeksi magiaa omaava lapsi viedään Magisteriumin eli maagien koulun pääsykokeisiin. Callumilla tuo koe on kirjan alussa vielä edessä, mutta hän on vakaasti päättänyt tyriä sen kokonaan ja jatkaa tavallista elämää. Callumin päähän on näet koko hänen elämänsä taottu, että magia ja maagit ovat vaarallisia. Ja jos Callum menee Magisteriumiin, hän kuolee.

Pojan asenne johtuu hänen isästään Alastair Huntista, joka on vuosia sitten päättänyt elää tavallista elämää maagisen sijaan. Alastair on pelokas ja yrittää suojella poikaansa, ilmeisesti kuitenkaan tietämättä, miltä tätä suojelee. Kuten odottaa saattaa, Cal pääsee kuin pääseekin Magisteriumiin. Uusi koulu ja uudet ystävät vievät pojan seikkailuihin ja vaarallisiin tilanteisiin, joiden parissa ainakin itse huomasin viihtyväni.

Magisteriumia on verrattu moneen otteeseen Harry Pottereihin, enkä voinut itsekään olla huomaamatta tiettyjä samankaltaisuuksia. Päähenkilö Callum on nuori poika, joka on jollain tapaa alemmassa asemassa luokkatovereihinsa verrattuna. Siinä missä Harry ei tiennyt olevansa velho, Callum kyllä tietää olevansa maagi, mutta häntä ei ole opetettu, eikä hän hallitse magiaansa aluksi missään määrin. Callumin parhaisiin ystäviin koulussa kuuluvat Tamara ja Aaron – siis vähän kuin Hermione ja Ron. Alusta saakka näyttää myös siltä, että koko sarjan rakenne ja premissi noudattelevat samaa kaavaa kuin Pottereissa: poika menee taikakouluun ja taistelee suurta vihollista vastaan kouluvuoden lopussa. (Tosin Tylypahkan seitsemän vuoden sijaan Magisteriumia käydään viisi vuotta.)

Tarinan lisäksi en voinut olla vertaamatta Claren ja Blackin kirjoitustyyliä Rowlingiin. Ero on selkeä, kun katsoo esimerkiksi hahmojen  tunteiden kuvailua. Rowlingilla on hieno tapa pikemminkin näyttää, mitä hahmo tuntee. Claren ja Blackin tyyli on suorasukaisempi ja osoittelevampi. Siitä huolimatta Rautakoe oli hauska lukukokemus. Varsinkin loppuratkaisu oli yllättävä ja virkistävä, ja se ehdottomasti houkuttaa jatkamaan sarjan kanssa pidemmällekin.

★★★
Holly Black & Cassandra Clare: Magisterium: Rautakoe
Suomentanut Inka Parpola
Otava, 2015
Sivuja 303
Luettavaksi kirjastosta