Kun kuolema ei enää pelota, elämästäkin tulee merkityksetöntä – Neal Shusterman: Scythe

Neal Shustermanin Scythe oli varsin kaksijakoinen lukukokemus. Aloitin kirjan jo joulukuun alkupuolella lomaillessamme Aruballa ja kiusasin teitä lukijoita Scythen kuvalla jo silloin täällä blogissa, vaikken ollut lukenut kirjaa loppuun. Olin jo luovuttaa teoksen suhteen, mutta päätin kuitenkin vetäistä sen loppuun nyt tammikuussa – enkä katunut päätöstä lainkaan!

Scythe sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on onnistunut kehittämään vahvan tekoälyn, Thunderheadin, joka hallitsee nyt kaikkea. Monista dystopioista poiketen tekoäly on kuitenkin hyväntahtoinen ja hallitsee ihmisiä vakaasti ja luotettavasti. Se on poistanut sairaudet, köyhyyden ja kärsimyksen, minkä vuoksi ihmiset elävät lähes ikuisuuksiin. Yhtä asiaa Thunderhead ei kuitenkaan hallitse, nimittäin kuolemaa.

Tekoälyn synnyttyä ihmiskunta päätti jättää kuolemisen omalle vastuulleen ja niin syntyi scythe-ammattikunta (en ole ihan varma, mikä tämä on suomeksi, joten käytän englanninkielistä termiä). Scythet ovat moderneja viikatemiehiä: he ovat vastuussa ihmiskunnan pitämisestä suosiollisessa koossa. Ja jos scythe tappaa, ei siitä enää voi herätä; toisin kuin jos jäät vaikka auton alle, niin olet vain deadish ja sinut voidaan elvyttää. Tarinassa seurataan kahta scythe-oppilasta: Citraa ja Rowania. Heidät valitaan opettelemaan scythen ammatti, mutta valtapelien seurauksena he joutuvat tilanteeseen, jossa ainoana vaihtoehtona on toisen kuolema. Lähtee liikkeelle tapahtumasarja, joka vie kaksikon täysin eri suuntiin: tappamaan, pakomatkalle ja viimeiseen taisteluun.

Kirjan alkuosa liikkuu hitaanlaisesti, sillä maailman rakentamiseen ja sen toiminnan esittelyyn menee varsin paljon sivutilaa ja aikaa. Lukujen välissä päästään tutustumaan tunnettujen scythejen päiväkirjoihin, jotka ovat teoksen maailmassa julkisia. Ehkä juuri tämän hitauden takia teos jäi minulta alun perin niin pitkäksi aikaa kesken. Onneksi kuitenkin päätin jatkaa lukemista, sillä jälkipuoli oli täysin erilainen. Citran ja Rowanin ystävyyden kehittymistä, vaikkakin fyysisesti erillään, oli hauskaa seurata ja toisaalta heidän kokemuksiaan oli mielenkiintoista vertailla. Samalla kuolemattomuus teemana antoi pohtimisen aihetta: millaista elämästä tulee, jos on loputtomasti aikaa? Merkityksetöntä, luulisin.

Scythe aloittaa trilogian, joka on tähän mennessä jo ilmestynyt kokonaan. Nautin tämän lukemisesta ja saatan tarttua seuraaviinkin osiin, mutta en välttämättä etsi niitä aktiivisesti käsiini.

★★★★
Neal Shusterman: Scythe (The Arc of a Scythe, #1)
Walker Books, 2016
Sivuja 443
Luettavaksi omasta hyllystä