”Jos jotakuta pidetään outona, hänelle ei sallita salaisuuksia. Ihmiset uskovat, että heillä on oikeus selvittää hänen käytöksensä syyt, tunkeutua yksityisalueelle. Minun kannaltani muiden käytös oli ylimielistä ja ärsyttävää. Silloin kun utelu tuntui oikein vaivalloiselta, olisin halunnut kalauttaa ahdistelijaa lapiolla kalloon niin kuin aikoinaan alakoulussa.”
Keiko on varsin tyytyväinen elämäänsä. Aamuisin hän menee töihin samaan lähikauppaan, jossa hän on ollut osa-aikaisena työntekijänä 18 vuotta. Hän tuntee kaupan rytmin, äänet, rutiinit. Hänen kehonsa elää kaupan tahtiin.
Kun Keiko hankki työpaikan 18-vuotiaana, hänen lähipiirinsä oli innoissaan. Nyt 36-vuotiaan Keikon osa-aikainen työsuhde herättää lähinnä kummastusta ja ikäviä kysymyksiä. Kun Keikolla ei ole edes poikaystävää, hän joutuu siskonsa ohjeiden mukaisesti vetoamaan heikkoon terveyteensä. Sillä 36-vuotias, vapaaehtoisesti osa-aikatyötä tekevä lähikaupan kassa – onko hullummasta kuultu!
”Kuulehan. Ihmisellä, josta ei ole hyötyä kylälle, ei ole oikeutta yksityisyyteen. Kaikki tallovat armotta hänen henkilökohtaiselle alueelleen. Jokaisen on joko avioiduttava ja hankittava lapsia tai mentävä metsälle eli tienattava rahaa. On toimittava kylän hyväksi tai muuten on kapinallinen. Silloin ne pahukset voivat sekaantua elämääsi mielin määrin.”
Sayaka Muratan teos Lähikaupan nainen yllätti heti, kun löysin sen kirjaston varaushyllystä. Olin etukäteen luullut, että kyseessä olisi sellainen kohtuullisen muhkea romaani, jonka parissa kuluisi useampi ilta. Sen sijaan hyllyssä odotti kirkkaankeltainen kirja, jonka kansien välissä on vain 126 sivua.
Lähikaupan nainen on totisesti kokoaan suurempi teos. Juonellisesti kirjassa ei tapahdu kovinkaan paljon, mutta se herättää sitäkin suurempia ajatuksia. Vaikka kirja kuvaa nyky-Japania, ovat monet tavat ja ongelmat nähtävissä myös tällaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa.
Julistamme jatkuvasti hyväksyvämme kaikki mahdolliset elämäntavat, kunhan ne eivät loukkaa muita. Siitä huolimatta meillä on tapana katsoa hieman kieroon ihmisiä, jotka päättävät ottaa aimo harppauksen totutun polun ulkopuolelle. Emme ehkä tee sitä näkyvästi ja tuomiten, mutta yksinäisessä hiljaisuudessamme kummastelemme ja taivastelemme. Jotenkin tämä kirja jatkoi ajatuskulkua, jonka Riikka Suomisen teos Suhteellisen vapaata aloitti. Ihmiset tarkkailevat toisiaan jatkuvasti, mutta toisen ymmärtäminen jää usein puolitiehen.
Keiko haluaisi jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, mutta ulkopuoliset paineet alkavat kasvaa niin koviksi, että on aika pohtia, pitääkö hänen asettua yhteiskunnan hänelle rakentamaan hyvin pieneen laatikkoon.
★★★★
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Suomennos: Raisa Porrasmaa
Gummerus, 2020
Sivuja 126
Luettavaksi kirjastosta
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva
Bibbidi Bobbidi Book 
Minä kuuntelin tämän hiljattain äänikirjana ja tykkäsin kovasti 🙂 Todellakin sivumääräänsä isompi kirja. Näki samalla noita kulttuurierojakin, siellä pokkuroidaan asiakasta oikein kunnolla 😉
TykkääTykkää
Kirja oli kyllä hämmentävän ohut, enkä olisi osannut toisaalta odottaa siltä näin suuria ajatuksia! Aika erilainen tuolla tuntui olevan meininki, vaikka toki paljon yhtymäkohtiakin löytyi.
TykkääTykkää
Luin tämän taannoin enkuksi ja minuunkin tämä teki vaikutuksen. Sanoma on paljon syvempi kuin ensisilmäykseltä näyttää. Ihana tämä sinun kirjoitus, tekee mielestäni kunniaa kirjalle! ❤
TykkääTykkää
Kiitos, onpa ihana kuulla ❤ En todellakaan osannut odottaa tältä kirjalta näin paljon. Luultavasti se olisi mennyt minulta kokonaan ohi, ellei sitä olisi nostettu esille Gummeruksen tilaisuudessa.
TykkääTykkää
Olen tilannut tuon kirjan kirjastosta ja olen sijalla seitsemän.
TykkääTykkää
Erittäin hyvä sijoitus jonossa! Toivottavasti kirjastoista pääsee taas pian hakemaan varauksia 🙂
TykkääTykkää