Mies Hercule Poirot’n takana – David Suchet sanoin ja kuvin

Agatha Christien kirjat ovat olleet mukana elämässäni jo lapsuudestani asti. Äidiltä peritty Christie-fanius juurtui syvälle jo nuorena, ja Hercule Poirot’n seikkailut televisiosarjassa jättivät aivan omanlaisensa jäljen mieleeni. En ole aivan varma, kuinka monta Christien kirjaa olen elämäni aikana lukenut, mutta en varmasti edes puolta dekkarikuningattaren laajasta tuotannosta. Eikä yksikään pelastunut on tietysti omaa luokkaansa, mutta seurasaan mielelläni myös Poirot’n pienten harmaiden aivosolujen aherrusta.

Belgialaisetsivä on näyttäytynyt minulle aina näyttelijä David Suchetin hahmossa, olenhan tuon televisiosarjan suuri fani. Its asiassa näyttelijätyö on niin vakuuttavaa ja ikonimaista, että teatteriversioita katsellessani on mieleeni aina noussut väkisinkin vertailua Suchetin ja teatterin lavalle nousseen näyttelijän esiintymisestä. Suchet on aina voittanut. En kuitenkaan ole tiennyt brittinäyttelijästä oikeastaan mitään muuta, joten oli erityisen kiinnostavaa tarttua tänä keväänä suomeksi julkaistuun David Suchet sanoin ja kuvin -omaelämäkertaan. Nimensä mukaisesti tekstimuotoisten muistelujen lisäksi kirjan sivuille on tallennettu runsaasti Suchetin ottamia valokuvia.

Tietämykseni englantilaisesta elämästä viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla lienee aika hataralla pohjalla, sen verran järkyttynyt olen Suchetin muisteluista. Hänet esimerkiksi laitettiin varsin nuorena sisäoppilaitokseen, eivätkä olot siellä olleet mitenkään mukavat. Talvisin vesi jäätyi usein lasiin yön aikana, oppilaat pakotettiin uimaan kylmään mereen ja suklaapatukan piilottelemisesta rangaistuksena oli kuusi kepiniskua. Käy sääliksi ihan jokaista lasta, joka on tuollaiseen kauhukammioon joutunut!

Ennen suurta televisiorooliaan Suchet ehti näytellä ahkerasti teatterissa, televisiossa ja elokuvissa. Hän ei suinkaan hylännyt näitä muita töitään täysin kuuluisimman roolin saatuaan, vaan hänelle etenkin teatteri on aina säilynyt todella tärkeänä. Kuuluisuus ei ole koskaan ollut Suchetin päämäärä, mutta sitä tuli tietysti runsaasti ja pyytämättä. Toisaalta se on antanut aineksia joillekin loistaville tarinoille. Esimerkiksi kerran Hastingsissa Suchet lähti kesken kuvauspäivän jaloittelemaan. Hän oli tietysti täydessä tällingissä, koska kesken kuvauspäivän ei lähdetty poistamaan viiksiä ja puvustusta pienen tauon vuoksi. Kadulla vanha nainen tervehti häntä. Tai itse asiassa nainen tervehti herra Poirot’ta. Suchet meni hämilleen – pitäisikö hänen vastata naiselle itsenään vai roolihahmonaan? Hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, minkä jälkeen nainen kertoi seuraavansa etsivän edesottamuksia televisiosta. ”Mutta millä asialla te olette täällä? Eihän täällä vain ole tapahtunut murhaa?”, huolestui nainen. Poirot – tai siis Suchet mestarietsivän asussa – rauhoitteli olevansa vain lomalla. Lyhyen kohtaamisen jälkeen nainen vielä kiitti Poirot’ia, että tämä oli valinnut Hastingsin lomakohteekseen.

Suchetin omaelämäkerta ei ole kielellisiltä ansioiltaan mitenkään mainittava, ennemminkin se on kuin rentoa jutustelua. Tyyli kieltämättä sopii tähän kirjaan. Pidän myös valtavasti näyttelijän ottamista kuvista, harrastajavalokuvaajaksi hän on taitava.

Kirja avaa uudenlaisia puolia Suchetin elämään mutta myös teatterimaailman kulisseihin. Suchet vaikuttaa teksteissään vilpittömältä ja rehelliseltä, mutta tällaisten menestyneiden ihmisten omaelämäkertojen äärellä tulee silti usein kysyneeksi, onko tämä nyt koko totuus. Suchet kertoo tekevänsä kaikkia roolejaan varten valtavasti taustatyötä. Siis aivan jokaista. Kun hän luki Raamatun äänikirjaksi, meni äänityksiin noin 250 tuntia. Lisäksi hän käytti taustatyöhön 500 tuntia, sillä hän halusi ymmärtää jokaisen lausumansa sanan eikä vain lukea niitä nauhalle. Hän oli myös tarkka äänityksistään. Joskus hän otti pitkänkin pätkän uudelleen, kun oli ymmärtänyt Vanhan testamentin nimilistojen merkityksen. Tällaisia kertomuksia lukiessani mietin aina, onko äärimmäisyyksiin viety pikkutarkkuus syy menestykselle vai onko vasta menestys mahdollistanut tavan paisumisen tällaisiin mittoihin. Luultavasti kyse on vähän molemmista.

David Suchet sanoin ja kuvin on hyvin nopealukuinne, sillä sivut on taitettu ilmavasti ja mukana on runsaasti kuvia. Hyvin kiinnostava kirja on mainio lisäys kaikkien Poirot-fanien lukulistalle.

allekirjoituslaura

★★★½
David Suchet: David Suchet sanoin ja kuvin
Suomennos: Sirpa Saari
Minerva, 2020
320 sivua
Luettavaksi kirjastosta

One thought on “Mies Hercule Poirot’n takana – David Suchet sanoin ja kuvin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s