Bibbidi Bobbidi Book

Tervetuloa, tervetuloa Caravaliin! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä.

Stephanie Garberin esikoisteos Caraval tuntuu jakavan internetin kahtia. On niitä, jotka hypettävät kirjaa ja niitä, jotka suorastaan inhoavat sitä. Nonetheless, tämä teos on ollut mun lukulistalla koko kesän ja kun se sattui olemaan palautettujen kirjojen hyllyssä kirjastossa, oli mun pakko napata se kainaloon, vaikka olin jo lainaamassa varmaan seitsemän kirjaa sen lisäksi.

Jo teoksen kansi vetoaa mun sisäiseen YA fantasia -friikkiin. Tummia värejä, maagisia säteitä ja hauskannäköinen pääsylippu takakannessa. Teoksen hyviä puolia on myös ehdottomasti se, että kansi ei paljasta liikaa tarinasta niin kuin takakansilla on yleensä tapana. Juonikuvaus löytyy toki sisäliepeestä, mutta se on helpompi ohittaa, kun se ei ole ensimmäinen asia, johon silmät kirjassa kiinnittyvät.

Tarina seuraa Scarlett Dragnaa, joka on elänyt koko elämänsä pienellä kotisaarellaan. Scarlettiin perheeseen kuuluu hirviömäinen ja väkivaltainen isä, sekä pippurinen pikkusisko Donatella. Scarlettin suurin haave on jo vuosia ollut matkustaa kaukaiselle saarelle ja osallistua Caraval-peliin, jossa voi kokea magiaa ja nähdä taikuutta, joka on muualta maailmasta kadonnut. Scarlettilla on kuitenkin edessään järjestetty avioliitto, mikä estää hänen osallistumisensa peliin, vaikka kutsu saarelle saapuukin.

Pikkusisko Tella huijaa Scarlettin saarelle salaperäisen merimiehen Julianin avulla. Pelin alkaessa käy kuitenkin ilmi, että tänä vuonna koko pelin tarkoituksena on löytää Tella, joka on kidnapattu. Scarlettilla on viisi päivää aikaa löytää sisarensa ja vaikka häntä varoitetaan monesti siitä, että koko peli on huijausta, vetää se Scarlettia yhä syvemmälle magian, rakkauden ja salaisuuksien maailmaan.

Ajatus Caravalin kaltaisesta pelistä on kiehtova ja jokin Scarlettin loppumattomasta himosta nähdä taikuutta resonoi omien ajatuksieni kanssa. Tunnistan Scarlettissa sen kaipuun, halun uskoa, että maailmassa on muutakin kuin se, mikä on silmiemme edessä. Se usko ajaa Scarlettia koko tarinan ajan ja on loppuratkaisunkin kannalta oleellinen. Pidin erityisesti Garberin tavasta kuvata Scarlettin tunteet väreinä- Toisaalta Scarlettin takertuminen avioliittoon ärsytti kirjan alkuvaiheilla, mutta siitäkin päästiin lopulta yli. Kaiken kaikkiaan Scarlett oli miellyttävä, tosin joskus ärsyttävänkin naiivi päähenkilö.

Tarinan loppuratkaisu jakaa mielipiteitä. Sen suuremmin sitä kuitenkaan spoilaamatta sanon vain, että minusta tuntui hetken siltä, että matto olisi vedetty jalkojen alta ja olin vihainen kaikkien niiden kauheuksien takia, jotka Scarlett oli pistetty kirjassa kokemaan. Hetken pohdiskelun jälkeen päätin kuitenkin, että loppu oli onnistunut – kunhan pääsin omista tunteistani yli. (Siksi tähdet jäivät viiden sijaan neljään.)

Maailmanrakennus on onnistunut hienosti, mutta lukukokemuksen jälkeen jäi sellainen olo, että asiat jäivät kesken. Myös juonen osalta loppuun jäi aikamoisia cliffhangereita, joten jatkoa on varmasti luvassa. Can’t wait.

★★★★
Stephanie Garber: Caraval
Suomentanut Kaisa Kattelus
WSOY, 2017
Sivuja 355
Luettavaksi kirjastosta