Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

”Kerran hän oli vain tavallinen poika nimeltä Nikolas, joka asui keskellä ei mitään, tai siis keskellä Suomea, ja jolla ei ollut taikuuden kanssa muuta tekemistä kuin se, että hän uskoi siihen. Poika, joka tiesi maailmasta hyvin vähän, vain sienikeiton maun, kylmän pohjoistuulen tunnun ja tarinat, joita hänelle oli kerrottu. Poika, jonka ainoa lelu oli nauriista tehty nukke.”

Poika nimeltä Joulu (2)

Kuten varmaan tiedätte, moni maailman ihminen elää siinä harhaluulossa, että Joulupukki asuisi Pohjoisnavalla. Asiahan ei suinkaan ole niin, sillä kuten meille on jo lapsena opetettu, tuo punanuttuinen valkoparta asuu tonttujoukkonsa kanssa täällä Suomessa. Näiden maailmalla leviävien valheiden vuoksi suomalainen ilahtuu aina, kun Joulupukin todellinen alkuperä nostetaan esille. Ja koska tapaamme toki torilla joka kerta, kun Suomi jossain mainitaan, on Matt Haigin Poika nimeltä Joulu -kirja meille kaksinkertainen ilontuoja. Joulupukin oikeiden juurien ja Suomen mainitsemisen lisäksi kyseessä on myös aivan liikuttavan upea kertomus.

Pieni Nikolas asuu puunhakkaajana työskentelevän isänsä kanssa pikkuruisessa töllissä keskellä supisuomalaista metsää. Kun rutiköyhälle isälle tarjotaan mahdollisuutta lähteä vaaralliselle, mutta hyvin tuottoisalle matkalle kaukaiseen Pohjolaan, joutuu Nikolas jäämään kotiin ilkeän tätinsä kanssa. Kun isää ei kuulu, ja tädin temppuilut muuttuvat yhä inhottavammiksi, päättää Nikolas karata kotoaan hiiriystävänsä kanssa. Matkakumppanikseen he saavat taipaleen varrelta myös poron, jonka poika ristii Salamaksi. Yhdessä kolmikko suuntaa kohti pohjoista päämääränään tonttujen kylä. Usko taikuuteen ja hyvyyteen ovat matkalla kulkijoiden tärkeimmät eväät ja ohjenuorat.

Chris Mouldin mustavalkoiset kuvitukset ovat herttaisen oivaltavia ja tarinaa mukavasti keventäviä. Hahmojen vartalot ovat hieman karikatyyrimaisesti piirretty, mutta eipä tuo pahemmin haittaa, mistäpä minä ihmispolo tietäisin kuinka tikkujalkaisia tontut todellisuudessa ovat. Mould olisi tosin voinut opetella Suomen kartan hieman paremmin. Vaikka kyseessä on romaani, on kuvittaja ottanut työssään vähän turhankin suuria vapauksia. Ulkomaalainen lukija ei varmaankaan tajua, että Kristiinankaupunki on kirjan kartasta virheellisesti Oulun korkeudella ja Helsinki huitelee jossain Kotkan tienoilla. Suomalaista se hitusen sieppaa. Myös Haig on tutustunut maamme oloihin jokseeni hutiloiden. En toki ole koskaan itse käynyt Inarissa, mutta jotenkin on vaikea kuvitella, että jouluaattona Suomi-neidon kaulanikamien korkeudella aurinko nousisi ja ”räikeät vaaleanpunaisen ja oranssin sävyt täyttävät taivaan”. Pieniä asioita, tiedän, mutta kyllä ne silti hieman häiritsevät lukunautintoa.

Jos nyt kuitenkin unohdetaan saivartelut hetkeksi, voidaan todeta, että Poika nimeltä Joulu on aivan ihastuttava joulukertomus. Siinä on juuri oikeanlaisia henkäyksiä satujen vuosisadoilta, jotka kehystävät kauniisti Nikolaksen kasvukertomuksta koko maailman rakastamaksi hahmoksi. Tarinassa on paljon yhtymäkohtia Marko Leinon Joulutarinan kanssa, tosin Haigin Joulu-ukki on saanut hieman enemmän piirteitä englanninkielisistä kulttuureista kuin Leinon pukki. Mieltäni lämmittävät tarinaan upotetut yksityiskohdat ja juonenkäänteet, jotka selittävät jouluperinteidemme syntymistä.

Haig ei sorru typeriin vitseihin eikä päälle liimattuun hassutteluun, vaan hän luottaa sadun puhtaaseen lumovoimaan. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, etteikö kirja naurattaisi. Eräs luku oli otsikoitu näin: ”Lyhyt luku, jolla on pitkä otsikko, mutta jossa ei tapahdu juuri mitään”. En tiedä onko kumarrus Volter Kilven Alastalon salissa -teosta kohti tarkoituksellinen, mutta aikuista lukijaa se ainakin viihdyttää.

Kirjan kannessa mainostetaan, että kyseessä on uusi jouluklassikko. Yleensä tällaiset lätkät ovat pelkkää sanahelinää, mutta tällä kertaa voin yhtyä tunnustukseen. Jos minulla olisi lapsia, lukisin tämän kirjan heille näinä joulukuun ikuisuudelta tuntuvina ja odotuksentäyteisinä päivinä. Ja lapsia tai ei, saatan hyvinkin lukea tämän kirjan uudelleen jälleen ensi vuonna.

”Mahdotonta.
– Vanha tonttukirosana”

allekirjoituslaura

★★★★
Matt Haig: Poika nimeltä Joulu
Kuvitus: Chris Mould
Käännös: Sarianna Silvonen
Aula & Co, 2016
Sivuja 267
Luettavaksi kirjastosta

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s