Virginia Woolfin A Room of One’s Own (suom. Oma huone) oli istunut hyllyssäni (lue: maannut kirjalaatikossani) yli vuoden päivät ennen kuin päätin tarttua siihen. Teos oli mukana viime vuoden hyllynlämmittäjissäni ja yritin kovasti saada sen luettua vielä joulukuussa, mutta kirjastosta haettu pino jouluaiheisia kirjoja meni tämän klassikon edelle. Oma huone oli kuitenkin lopulta alkaneen vuoden ensimmäinen luettu kirja, joka herätti kaksi ajatusta: ”miksi en lukenut tätä aikaisemmin” ja ”pidän Virginia Woolfista yhä enemmän”.
Oma huone perustuu Woolfin kahteen vuonna 1928 kirjoittamaan puheeseen, joissa hän pohtii naisten suhdetta fiktioon. Woolf kuvaa heti teoksen alkuun sitä vaikeutta, jonka hän kohtasi saadessaan puheensa aiheen. Otsikkoa Women and fiction voi katsoa monesta näkökulmasta, joten Woolf alkaa käsitellä ongelmaa tieteen tekemistä muistuttavalla tarkkuudella. Hän suuntaa kirjastoon (joista yhteen häntä ei päästetä sukupuolensa vuoksi sisälle), lukee kasoittain miesten kirjoittamia teoksia naiskirjailijoista, etsii naiskirjailijoiden kirjoittamia teoksia ja lukee niitä, keskustelee aiheestaan muiden kanssa ja leikkii ajatusleikkejä.
Woolf esittelee muun muassa kuvitteellisen Shakespearen sisaren, Judithin, joka on kirjallisesti lahjakas. Hän kuvailee, millaista Judithin elämä 1500-luvulla olisi ollut, jos hän olisi halunnut jahdata kirjallisia unelmiaan, eikä olisi suostunut naapurinpojan vaimoksi ja lasten äidiksi. Woolf käsittelee myös Jane Austenia ja Brönten siskoksia, joilla oli kenties varallisuuden puolesta mahdollisuus kirjoittaa, mutta ei omaa tilaa kirjoittamiselle. Ylipäätään näiden naisten teokset tuntuvat syntyneen poikkeuksellisissa oloissa, olohuoneiden pikkupöydillä käsinkirjoitettuna, ja ne julkaistiin alunperin salanimillä – siis miehen nimellä.
Teoksen pääpointti on varmasti myös sen siteeratuin lause: Kirjoittaakseen fiktiota naisella täytyy olla rahaa ja oma huone. Teksti on anteeksipyytelemättömän feminististä, vahvasti mielipiteellistä ja juuri sopivasti tajunnanvirtaa, jotta se on nautittavaa. Vuoden ensimmäinen kirja oli näin ollen myös vuoden ensimmäinen viiden tähden kirja.
★★★★★
Virginia Woolf: A Room of One’s Own
Penguin Books, 2004
Sivuja 132
Luettavaksi omasta hyllystä
Bibbidi Bobbidi Book 
Tämä kuulosti mielenkiintoiselta kirjalta! Pitänee iskeä lukujonoon 🙂 just luin yhden Austenin kirjan ja jäin miettimään kuinka helppoa hänelle se kirjoittaminen ja kirjan julkaisu on saattanut olla. Tulin omissa ajatuksissa siihen tulokseen, ettei varmaan kovinkaan helppoa..
TykkääTykkää
Suosittelen lämpimästi tämän lisäämistä lukujonoon. Woolfin tyyliin tottuminen vie aikansa, mutta totuttelu on ehdottomasti sen arvoista. Ja Austeneille ei varmasti ole ollut helppoa omana aikanaan. Ainakin itse arvostan tätä vapautta kirjoittaa mitä huvittaa ihan uudesta näkökulmasta nyt. 🙂
TykkääTykkää