Kun aloitimme Bibbidi Bobbidi Book -blogin kaksi ja puoli vuotta sitten, minulle oli aivan itsestään selvä asia, että kirjoittamiemme arvioiden perään tulee tähtiarvostelu asteikolla yhdestä viiteen. Se on asia, josta olen pitänyt kiinni emmekä ole varmasti missään vaiheessa tästä käytännöstä luopumassa.
Tähtien lisääminen arvioihin ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton asia. Oletteko huomanneet, että esimerkiksi oopperaa tai balettia arvioidaan hirmuisen harvoin tähdillä? Sen sijaan teatteri- ja kirjallisuuskritiikeissä olemme tottuneet tähtiarvioihin. Elokuva- ja levyarvosteluja olisi vaikea edes kuvitella ilman tuomitsevia sakaroita. Näettekö minne olen menossa? Tähtiarviot ovat sitä yleisempiä mitä kauemmas niin kutsutusta korkeakulttuurista kuljetaan. Ja tämä jako viihteellisempään ja korkeaan kulttuuriin on elänyt hyvin vahvasti ihan lähimenneisyydessäkin (eikä liene edelleenkään täysin kuollut). Viihde-elokuvilla tai -musiikilla ei aiemmin ollut pääsyä sanomalehtien kulttuurisivuille, vaan arviot julkaistiin muilla osastoilla. Jako korkeaan ja matalaan oli selvä.
Miksi sitten halusin palavasti tähdet mukaan blogiimme? Puhtaasti siitä syystä, että ilman kriitikon mielipidettä osoittavaa tähtirivistöä arvio muuttuu helposti ympäripyöreäksi läpsyttelyksi. Graduaineistoa tutkiessani luin kymmeniä ja kymmeniä kirja-arvioita, joista en lopulta osannut tulkita suositteleeko arvioija tätä kirjaa vai ei. Olemme niin tottuneita antamaan palautteen voileipämallin mukaisesti kehuja ja moitteita vuorotellen, että kärkkäimmät mielipiteet tylsistyvät nopeasti pois. Aivan jumalaisen upean teoksen ja taas toisaalta täyden töppäyksen pystyy varmasti tulkitsemaan arviosta kuin arviosta, mutta sanalliset palautteet keskivertokirjoista uppoavat arvosteluasteikon harmaalle keskivyöhykkeelle.
Eivät tähtiarviotkaan silti erehtymättömiä ole. Ainakin minun on välillä TODELLA vaikeaa päättää mikä arvosana olisi kulloinkin sopiva. Tai että mitä arvosteluasteikkoa minun pitäisi edes noudattaa. Voinko arvioida korkealentoisen älykkään, mutta työlään kirjan samalla asteikolla kuin tyhjänpäiväisesti ärsyttävän, mutta omituisesti koukuttavan viihdekirjan? Pitäisikö aina korostaa käyttävänsä vaikkapa tietokirja- tai chick lit -asteikkoa vai pitäisikö kaikki lukemansa pystyä runttaamaan saman arvosteluasteikon alle?
Entä missä kohtaa lopullinen tähtiarvio pitäisi antaa? Olen yleensä lätkäissyt tähdet Goodreadsiin ja lukutaulukoihini melkein heti lukukokemuksen jälkeen, sillä olen ajatellut kirjan ja sen herättämien tunteiden olevan silloin parhaassa muistissa. Mutta entäpä kun parin viikon jälkeen alkaa pohtia kirjan olleen ehkä sittenkin puoli tähteä parempi kuin alkuperäisessä arviossa tuomitsi? Onko se ajan kanssa kypsynyt mielipide, vai onko siihen ehtinyt vaikuttaa muiden sanomiset tai ehkä omassa mielessä korostuneet kirjan hyvät puolet?
Monien kirjallisuuden ystävien kohdalla täyden viiden tähden antaminen tuntuu olevan myös erityisen hankalaa. Tunnistan tuo vaiheilun itsessänikin. Onko jokin kirja tosiaan niin hyvä, ettei sitä juuri pystyisi parantamaan vaikka mitä tekisi? Sitähän se täydellinen arvosana nimittäin tarkoittaa. Olen yrittänyt vähän loiventaa omia arvostelukriteerejäni, mutta helpompi minun on silti antaa kirjalle 4,5 kuin viisi tähteä. Se, että Goodreadsissa ei voi antaa kuin kokonaisia tähtiä tosin hankaloittaa tilannetta.
Onneksi bloggaaminen ei ole niin vakavahenkistä, joten olen yrittänyt olla stressaamatta liikaa. Annan arvion intuitiivisesti ja pyrin perustelemaan mielipidettäni tarkemmin tekstissä. Joskus huomaan tehneeni pienen arviointivirheen suuntaan tai toiseen, mutta sekin on jälkikäteen korjattavissa. Esimerkiksi viime vuoden parhaaksi kirjaksi valikoimani Sarah Crossanin Yksi tiristi minusta heti lukemisen jälkeen vain neljä ja puoli tähteä, vaikka se ehdottomasti oli täyden tähtirivin arvioinen teos.
Kaikesta huolimatta olen iloinen, että töissäni toimittajana en joudu antamaan kirjoille tähtiä. Blogiarviot perustuvat kuitenkin enemmän henkilökohtaiseen lukukokemukseeni kuin toimittajana kirjoittamani arviot, joten tuntuu helpommalta antaa sen perusteella tähtiä. Tietysti toimittajanakin arvioin kirjaa oman kokemukseni perusteella, mutta sanomalehtikritiikki ei missään tapauksessa ole niin henkilökohtainen kuin blogissa julkaistu arvio. Sanomalehteen painettu tähtirivistö tuntuu lisäksi jotenkin lopulliselta, vakavalta. Kun lukeminen kuitenkin on aina henkilökohtainen prosessi, voiko siitä toimittajan valta-asemassa edes antaa niin tarkkaa arviota?
Millä perusteella sinä arvioit kirjoja? Ovatko tähdet kritiikin pelastus vai vitsaus?
Bibbidi Bobbidi Book 
Olipa valaisevaa tekstiä! Itseäni välillä kyllä harmittaa, ettei korkeakulttuuria arvioida tähdillä.. se saattaisi alentaa menemisen kynnystä. Itse arvioin kirjoja kahdella tavalla, jos jollekulle suosittelen tai kirjoitan niistä, en tähditä, sillä en koe että mulla olisi tarpeeksi kokemusta eri tähtitason kirjoista. Ei ole niin sanotusti mihin verrata 😀 välillä pohtinut sellaista arvosteluasteikkoa kuin: en tykännyt, saattaisi joku muu tykätä, tykkäsin, tykkäsin todella paljon! Mutta luen mielelläni arvosteluja joissa tähdet on. Se auttaa kyllä joidenkin arvosteluiden kohdalla, selkeyttää arvostelijan mielipidettä. Ja myös esim lehdissä jossa on useammat arvostelut, niin pystyy tähtien perusteella valitsemaan minkä arvostelun lukee. 🙂
TykkääTykkää
Mulle tähdet näyttäytyvät tuollaisen kuvaamasi arvosteluasteikon visuaalisina muotoina. Niistä saa helpommin selville arvioijan kokonaistunnelman kuin sieltä rivien välistä lukemalla. Samalla täytyy kuitenkin tiedostaa, että ihmiset jakelevat tähtiä hyvinkin erilaisista näkökulmista katsoen. Tuntuu paljon helpommalta antaa tähtiä omassa harrasteblogissa kuin sitten työssä painetussa lehdessä. Kirjallisuus on niin laaja kenttä, että tuntuu ihan jatkuvasti, ettei siitä tiedä tarpeeksi. Mutta jossain kohtaa se huijarisyndrooma on vain hiljennettävä ja todettava, että aika moni etsii kirjasta hyvää lukukokemusta, ja siitä pystyy kyllä sanansa sanomaan, vaikkei kaikkia klassikkokirjoja olisikaan lukenut.
TykkääTykkää
Jep, erilaiset näkökulmat on haaste ja mahdollisuus! 🙂
TykkääTykkää
Mielenkiintoista pohdintaa. Itse lopetin tähtien antamisen puolisentoista vuotta sitten, kun vastaan tuli ensimmäinen kirja, jolle tähtiä olisi ollut mahdoton antaa – pidin siitä kirjana, mutta sisältö oli niin järjettömän ongelmallinen, ettei sitä yksinkertaisesti voinut arvioida.
Toisaalta pidän tähdistä muiden blogissa, koska niitä vilkaisemalla saa tosiaan nopeasti selville, mikä kirjan arvioinnissa on ns. tärkeintä, mitä tekstin kirjoittanut itse painottaa ja kirjasta piti. Toisaalta ne myös laiskistavat – en välttämättä lue koko postausta, jos mielipiteen teoksesta näkee myös yhdellä silmäyksellä. Nykyään luen sen verran pientä blogijoukkoa, että pidän ehdottomasti tärkeämpänä laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa postausta kuin sitä, pitikö joku kirjasta vai ei. En siis ole itse ainakaan lainkaan kiinnostunut siitä, suositteleeko kirjaa muut lukijat, vaan ennemminkin mitä ajatuksia itse teos on lukijassaan herättänyt.
Saman periaatteen vuoksi en enää itsekään tähtiä laita, ja koen, että jos jollekin tekstistäni jää epäselväksi pidinkö vai en ja se häntä häiritsee, hän on todennäköisesti väärässä blogissa.. 🙂 Tai alustalla, Goordeadsiin pääsääntöisesti tähditän kirjat edelleen, mutta ne on lähinnä kertomassa siitä, millä intensiteetillä kirjasta lukuhetkellä pidin, ei siitä, mitä mieltä kyseisen teoksen sisällöstä olen. Sitä varten on tosiaan blogi. 🙂
TykkääTykkää
Mulla kävi Teatteri Totin Vaginamonologien kanssa niin, etten yksinkertaisesti osannut antaa sille arvosanaa. Se olisi tuntunut myös todella kummalliselta, sillä viittomakielinen näytelmä oli puhetulkattu suomeksi, joten minulta viittomakieltä taitamattomana jäi varmasti paljon kokematta ja ymmärtämättä. Siksi tuntui paremmalta eritellä kokemusta sanoin, mutta jättää tähdet antamatta. Varmasti teen tällä tavalla jatkossakin, tosin kirjojen kanssa en ole vielä toistaiseksi joutunut tällaiseen arvostelun umpikujaan.
Tuo on totta, minuakin kiinnostaa nykyään huomattavasti enemmän tulkinta ja kirjoje herättämät ajatukset kuin varsinainen arvio. Tähdillä on kuitenkin oma merkityksensä minulle, koska minä olen vahvasti henkilö, jonka täytyy saada asiat parhausjärjestykseen 😀 Tähdet auttavat hahmottamaan mihin kohtaan arvoasteikolla kirja asettuu. Jotenkin se auttaa minua jäsentämään maailmaa
TykkääTykkää
Hahah, ymmärrän! Ja toisaalta omakin kanta on vähän kaksinaismoralistinen, koska arvotan kirjat tähtineen tosiaan kuitenkin Goodreadsiin, ja pystyn sitä kautta pysymään perillä omasta parhausjärjestyksestäni. 😀
TykkääTykkää
Toisaalta onhan se alustanakin hyvin erilainen. Mun ajatusmaailmassa Goodreadsiin lätkäistyt tähdet eivät ole niin vakavia kuin blogiin kirjoitetut merkit 😀
TykkääTykkää
Kun aloitin bloggaamisen, tein periaatepäätöksen, että en anna kirjoille tähtiä. Teen sitä kyllä Goodreadsissa, koska se ominaisuus on sivustolla valmiiksi mukana. En yleensä välitä, kuinka paljon tähtiä kirja saa blogeissa, vaan haluan lukea sen tekstin – siksi blogeja luenkin. Ongelmaksi myös muodostuu mainitsemasi päätös, miten arvottaa kirjoja. Hirveän helposti tulee annettua tasapaksu kolme tähteä.
TykkääTykkää
Mä olen jumittunut neljään tähteen itse lukemissani kirjoissa, äänikirjoissa taas annan helpommin 3 tai 3,5 tähteä. On todella vaikeaa myös antaa täyttä viittä tähteä, koska sehän tarkoittaisi melkein täydellistä kirjaa. On näissä aina vähän omat kiemuransa. Mutta siitä olen kanssasi samaa mieltä, että teksti ja sanalliset arviot ovat blogeissa ehdottomasti keskeisimmässä asemassa. Goodreads pyörii niin vahvasti tähtien ympärillä, että sinne niitä on todella helppo ja luonnollista laittaa, vaikka tapaa karsastaisi omassa blogissaan.
TykkääTykkää
Mää annan viis tähteä, jos lukukokemus on ollu jollain lailla täräyttävä. Ei tartte olla täydellinen kirja kaikin tavoin.
TykkääTykkää
Täräyttävyyttä mäkin yritän viiden tähden kirjalta vaatia. Mutta sekin tuntuu aika harvinaiselta. Yleensä vähän jää vaille ja kirja saa sitten sen 4,5 tähteä. Goodreadsissa se saattaa sitten toki pyöristyä viiteen tähteen.
TykkääTykkää