
Charlotte Brontë tunnetaan paremmin Kotiopettajattaren romaanin kirjoittajana, mutta häneltä löytyy ehdottomasti myös muuta tutustumisen arvoista tuotantoa. Professori ei ehkä ole hänen tunnetuimpia teoksiaan, mutta klassikkokirjallisuudesta pitävä nauttii sen lukemisesta varmasti.
Itse en syttynyt tarinalle heti. Sen päähenkilönä seikkailee Brontëlle poikkeuksellisesti mieshahmo, nuori William Crimsworth. William on aatelista syntyperää, mutta jäänyt olosuhteiden pakosta varattomaksi ja oman onnensa nojaan. Tarinan alussa hän päätyy työskentelemään veljensä omistamalle tehtaalle, josta hän kuitenkin oppineena ihmisenä ottaa lopputilin ja lähtee professoriksi Belgiaan. Tarinan mielenkiintoiset käänteet alkavat, kun poikakoulun professorina työskentelevä William kutsutaan opettajaksi myös naapurissa sijaitsevaan tyttökouluun. Erilaisia naishahmoja Professorista ei siis puutu. Williamin kiinnostuksen nappaa ensimmäisenä tyttökoulun johtajatar Mdll. Reuter, joka kuitenkin osoittautuu lopulta aivan joksikin muuksi kuin mitä lukija alkuun odottaa. Lopulta rakkauskin löytyy ja pohjimmiltaan Professori onkin nimenomaan rakkaustarina.
Nykylukijaa teoksessa todennäköisesti pistää silmään kirjailijan tapa kuvata muita kansallisuuksia. Belgiassa työskennellessään William kuvailee sen kansalaisia yksinkertaisiksi ja typeriksi. Nämä luonteenpiirteet ovat useimmiten luettavissa heidän kasvoiltaan ja niiden muodosta. Teoksessa puhutaan isosta otsasta, pienestä suusta ja niin edelleen älykkyyden merkkeinä, mikä oli ajan kirjallisuudelle ja ajattelulle tyypillistä. Englantilaiset kasvot sen sijaan ovat usein sopusuhtaiset ja omat maanmiehet Williamista ulkomaisia parempia. 2010-luvulla lukija ymmärtää kertojan näkökulman puolueellisuuden ja hölmöyden, mutta tuona aikana vastaava ajattelu on ollut ”se normaali”.
Professori on tapahtumiensa puolesta varsin vähäeleinen, mutta kuvaukset Williamin ajatuksista ja tapahtumien kulusta ovat yksityiskohtaisia. Luinkin koko teosta pienissä pätkissä lähes koko toukokuun, sillä se ei ollut kieleltään tai rakenteeltaan erityisen kevyt tai helposti lähestyttävä. Lukukokemuksena se on kuitenkin kolmen ja puolen tähden arvoinen – kirja paranee loppua kohden huomattavasti.
★★★½
Charlotte Brontë: Professori
Tammi, 2009
Sivuja 331
Luettavaksi kirjastosta
Minulla onkin Brontën sisarukset varsinaisia lukuvikoja, joita en ole vieläkään saanut korjatuksi! Tämä ja Kotiopettajattaren romaani olisi kumpikin omassa hyllyssä, näistä olisi luonteva aloittaa kun vain saisi aikaiseksi.. 🙂 Ehkä voisin kokeilla tapaa lukea itsekin näitä vähän muiden kirjojen sivussa, voisi palata kirjan pariin aina silloin kun on hieman kärsivällisempi lukufiilis!
TykkääTykkää
Suosittelen ehdottomasti alottamaan Kotiopettajattaren romaanista! Tykkäsin ainakin itse siitä huomattavasti enemmän aikanaan kuin tästä. Se ei ehkä myöskään vaadi ihan niin paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä klassikkokirjallisuutta ja sen puutteita kohtaan kuin Professori 😉
TykkääTykkää
Charlotte Bronte on loistava kirjailija, mutta tämä ei ole hänen parhaimpiaan. Rakastan Jane Eyrea ja Villetteä.
TykkääTykkää
Jane Eyre onkin hyvä! Olen lukenut sen viimeksi joskus teininä, joten ehkäpä pitäisi tarttua siihen uudelleen.
TykkääTykkää
Kotiopettajattaren romaani on ihana, mutta tätä en ole lukenut. Kerrot kirjasta kiinnostavasti, mutta ei tämä kirja nyt varsinaisesti alkanut houkuttelemaan. Sinänsä olisi mielenkiintoista tutustua, miten Bronte kuvaa miespäähenkilöä, onko siinä Eyren taikaa.
TykkääTykkää
Villette on suomeksi ilmestynyt nimellä Syrjästäkatsojan tarina. Muistaakseni.
TykkääTykkää
Minä en ole edes Kotiopettajattaren romaanin suuri ihaijila. Emily-siskon Humiseva harju on enemmän mieleeni. Ehkä jätän Professorin edelleen lukematta, vaikka klassikkojen ystävä olenkin. Mielenkiintoinen postaus silti.
TykkääTykkää
Humiseva harju kuuluu omiinkin lemppareihini. Kiitos kommentista! 🙂
TykkääTykkää
Kotiopettajattaren romaanin ja Humisevan harjun luin ”otollisessa” iässä myöhäisteini-iässä ja ne ovat edelleen minulle The Rakkausromaanit. Professori löytyy hyllystä mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Toisaalta nyt kun sanot, että se paranee loppua kohden niin taidan pitää sen edelleen lukulistalla! /Mari
TykkääTykkää
Mulla on ihan samanlaiset kokemukset. Nuo kaksi teosta luin teini-ikäisenä ja pidän niistä paljon. Professorille kannattaa antaa mahdollisuus!
TykkääTykkää
Olipa kiinnostavaa lukea juttua jostain muustakin Brontën kirjasta kuin Kotiopettajattaren romaanista. Itse olen lukenut häneltä vain sen (useampaankin kertaan), ja vaikkei se aivan suosikkiklassikkoni olekaan, on se kuitenkin niin hyvä että olen vähän arastellut tarttua mihinkään muuhun Brontën kirjaan. Tuntuu, etten ole valmis kohtaamaan jyrkkää tasoeroa. 🙂 Professorissa on kyllä tosi viehättävä kansi, mutta luulen, että jätän kirjan kuitenkin väliin.
TykkääTykkää
Kannattaa ehkä suunnata siinä tapauksessa siskosten tuotannon pariin, jos muut teokset arastuttavat. Kiitos kommentista!
TykkääTykkää
Minulla olisi hyllyssäni Jane Eyre (edelleen lukematta, odottelee sopivaa ajankohtaa), tätä Proferssoriakaan en ole lukenut ja on huomattavasti tuntemattomampi minulle joten oli kiintoisaa lukea siitä. Minua näissä ”oikeasti” vanhoissa romaaneissa kiehtoo juuri se aikansa ajattelu ja kuvaus, joka vaikuttaa joskus varsin räikeältä näin nykyaikalaisnäkökulmasta. Mutta sellaista se silloin oli.
Saatan tämän Professorin joskus lukea, kunhan saa sen Jane Eyren ensin pois alta – se kiinnostaa kovasti!
TykkääTykkää
Lämmin suositus Janey Eyrelle, se on hyvä! Aikalaiskuvaukset tosiaan ovat mielenkiintoisia. Professorissa sitä on tarjolla yllin kyllin.
TykkääTykkää
Klassikkojen lukeminen kannattaa aina, mutta tämäpä ei varsinaisesti taida olla klassikko, vaikka vanha kirja onkin. Mielenkiintoisimmalta vaikuttaa ajankuvaus. Jos ei kiinnosta olla tehtaassa töissä, lähdenpä professoriksi! Nämä rasistiset kommentit eivät jääneet ihan vaan Charlotten aikakauteen, vaan muistan omasta maantiedon kirjastani, kuinka alppirotu on tummahiuksista ja rotevaa, mutta ahkerampaa kuin välimeren rodun edustajat ja muita karmeuksia.
TykkääTykkää
Jotenkin itse laskin tämän klassikoksi, vaikkei kuulukaan siihen Brontën tunnetuimpaan tuotantoon. Voi tietysti olla, että virallisen määritelmän mukaan ei ehkä klassikko olekaan. Ajankuvaus oli tässä tosiaan varsin mielenkiintoinen, onneksi ollaan tultu näissä asioissa jo kovasti eteenpäin!
TykkääTykkää