Blogivieraana värisyttävän uutuusromaanin kirjoittanut Salla Simukka: ”Uskon, että jos tarpeeksi perustellaan jonkin olevan tarpeellista, ihmiset suostuvat aika monenlaisiin asioihin”

Tammikuussa julkaisin kahdenkymmenen kirjan mittaisen listan tämän kevään kiinnostavimmista uutuuksista. Yhden teoksen julkaisu on sittemmin siirtynyt syyskuulle, mutta muuten listan viimeinen kirja näki vihdoin eilen päivänvaloa. Salla Simukan Lukitut oli ainoa kesäkuulle osunut suosikkiuutuuteni, joten sen myötä tämä kirjakevät alkaa osaltani olla paketissa.

Lukitut kertoo maailmasta, jossa nuoret joutuvat vankilaan rikoksista, jotka heidän on laskettu tulevaisuudessa tekevän. Varsin raakalaismainen tapa, ja hyvin kaukana länsimaisesta syytön kunnes toisin todistetaan -ajattelusta.

Simukka vietti eilen Instagramissa teoksensa julkkaribileitä ja lähti sitten virtuaalisille kirjakiertueelle. Bibbidi Bobbidi Book -blogilla on kunnia olla yksi näistä kirjakiertueen vierailukohteista, joten pääsette nyt kuulemaan kirjailijan itsensä ajatuksia yhden kevään kiehtovimman ya-uutuuden takaa.

Uuden kirjasi lähtöasetelma on varsin kutkuttava ja ainutlaatuinen. Mistä idea Lukitut-kirjaan syntyi?
Olen aina pitänyt paljon vankilasarjoista, ja jossain vaiheessa aloin ajatella, että olisi todella kiva kirjoittaa vankilaan sijoittuva kirja. En halunnut kuitenkaan kirjoittaa realistista aikuistenromaania, vaan kokeilla miten saisin idean sopeutettua ya-kirjallisuuteen. Halusin kirjoittaa alaikäisistä henkilöistä, joten piti keksiä jokin twisti, miten he ovat päätyneet vankilaan. Siitä lähti liikkeelle ajatus yhteiskunnallisesta kokeilusta, jossa ihmisen taustan, perimän ja perheolosuhteiden mukaan laskettaisiin todennäköisyys sille, että nuori tekee rikoksen. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä nämä nuoret laitetaan vankilaan.

Tämä kokeilu on aika kaukana siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. Miten uutta käytäntöä perustellaan kansalaisille?
Erittäin hyvä kysymys. Ajattelen, että kirja sijoittuu vaihtoehtonykyisyyteen, jossa on jo muutaman kerran tehty lainsäädäntöön nopeasti muutoksia. Ihmiset ovat hyväksyneet ne, koska ajattelevat, että päätökset tehdään heidän parhaakseen. Tänä keväänä olemmekin voineet huomata, että se ei olisi yhtään mahdoton ajatus. Ihmiset ovat hyväksyneet rajoittavia toimenpiteitä. Poikkeuslait, säädökset ja määräykset ovat menneet aika vähällä valituksella läpi. Tällä hetkellä uskon, että jos tarpeeksi perustellaan jonkin olevan tarpeellista, ihmiset suostuvat aika monenlaisiin asioihin. Koronatilanteessa se on ollut hyvä asia, mutta kaikissa muissa tilanteissa välttämättä ei.

Koronan lisäksi oikeudenmukaisuus on puhuttanut tänä keväänä erityisen paljon. Miten näet, että Lukitut istuu tähän keskusteluun?
Kirja oli jo melko pitkälti valmiina, kun koronauutiset alkoivat. Siinä vaiheessa piti tehdä päätös, yritänkö saada koronan mainintana kirjaan vai tuntuuko se päälle liimatulta. Koska kyse ei ole menneestä eikä tulevasta vaan vaihtoehtotodellisuudesta, päätin ettei koronaa mainita. Muita yhtymäkohtia tosimaailmaan kyllä on. Kirjassa on viisi näkökulmahenkilöä, joista yksi on poika nimeltään Kaspian. Hän kirjoittaa spoken word -tyyppisiä runoja esimerkiksi siitä, millaista on elää maassa, jossa osalle ihmisistä ”ei ole mitään pelottavampaa kuin musta poika, jolla on huppari”. Black Lives Matter -liikkeen myötä kirja on joiltain osin ajankohtaisempi kuin olin ajatellut.

Lumikki-trilogiasi käännösoikeuksia on myyty yli 50 maahan, ja olet saanut teoksistasi runsaasti palkintoja. Tuleeko kirjoittamiseen paineita, kun aiemmat kirjat ovat menestyneet niin hyvin?
Tietysti se tarkoittaa, että kirjoillani on paljon lukijoita, ja jokaisella lukijalla on ajatus siitä, mitä kaipaa kirjailijalta seuraavaksi. Tunnistan itsekin fanituksessa, että monesti haluaisi kirjailijan kirjoittavan periaatteessa samaa kuin mistä on aiemmin pitänyt hänen tuotannossaan, mutta kuitenkin jotain erilaista. Mutta eihän se ole realistista. Oma suhtautumiseni kirjoittamiseen on, että minusta on kiva kokeilla omia rajojani ja kirjoittaa jotain erilaista kuin aiemmin. Se on vapauttava ajatus. Jos kirjoitan jotain, mitä lukijat eivät osaa odottaa, heidän odotuksensa eivät paina minua kirjoittajana. Tietysti voisin käyttää päivät pääksytysten miettien mitä lukijat ajattelevat tästä tai mitä jos he eivät pidä siitä, mutta samalla ajattelen, että menestys on tuonut minulle valtavasti taiteellista vapautta. Minun ei tarvitse olla suoranaisesti huolissani siitä ylittääkö kirja julkaisukynnyksen. Se on relevantti kysymys julkaisseellekin kirjailijalle.

Miten koronakevät on vaikuttanut työhösi ja uuden kirjan julkaisuun?
Muuten työssäni ei ole ollut hirveän suuria eroavaisuuksia, ainoastaan kouluvierailut ja kaikki esiintymiset jäivät kevään ajalta pois, mutta kirjoitustöitä riitti. En tiedä voiko syksylläkään järjestää mitään, sillä kuulun riskiryhmään ja voin joutua rajaamaan isommat tapahtumat pois. Mietin, mitä voisin tehdä, jotta kirja saisi enemmän huomiota, ja sain ajatuksen virtuaalikiertueesta. Jonkin verran tein niitä maailmalla Lumikin kanssa. Muuten työssäni ei ole ollut hirveän suuria eroavaisuuksia, koska tähän aikaan ei ole tavallisestikaan hirveästi kirjamessuja ja muita tapahtumia. Tosin huomasin, että koronakevään alkuvaiheessa keskittymiskyky oli huomattavasti tavallista huonompi. Yritin etsiä jokaisesta mahdollisesta lähteestä tietoa mitä tapahtuu ja kuinka kauan epävarmuutta kestää. Se ei ollut tuotteliainta aikaa. Omalla kohdallani oli hyvä, että Lukitut oli niin pitkällä, että tein viimeisiä editointeja. Jos siinä vaiheessa olisi pitänyt kirjoittaa jotain uutta, olisi tilanne ollut vaikeampi. Oma mieli on nyt tottunut tilanteeseen, siihen ettemme tiedä millainen on ensi syksy tai ensi kevät. Kirjailijan työ on siitä kiitollista, että tätä voi tehdä etänä ilman varsinaisia esteitä.

Millaista kirjaa saamme odottaa sinulta seuraavaksi?
Olen kevään aikana kirjoittanut uutta juttua, mutta siitä ei uskalla sanoa vielä mitään. Seuraavien vuosien aikana on tulossa nuorten aikuisten kirjallisuutta ja aikuisten kirjallisuutta. Näin hyvin laajasti sanottuna.

Nähdäänkö tulevissa kirjoissa mahdollisesti koronaa?
Siitäkään en ole vielä ihan varma. Suunnitelmat ovat tällä hetkellä sellaisia, että tulevat kirjat eivät sijoitu realistiseen nykyhetkeen, joten en usko, että korona tulee niissä varsinaisesti näkymään. Koronasta kirjoittaminen on myös vaikeaa. Kukaan ei tiedä puhummeko vuodesta, kahdesta vai kymmenestä ja mistä muutoksista tulee pysyviä. Mitä tahansa kirjoittaisin teokseen tällä hetkellä ennakoiden, sitä pitäisi editoida monet kerrat ennen ilmestymistä, koska millään tavalla ei vielä voi tietää, miltä maailma näyttää siinä vaiheessa.

Kuva: Tammi