Teatterissa: Tom of Finland -musikaali

”Mitä ei voi sanoa, se piirretään. Mitä ei voi piirtää, se lauletaan.”

Touko Laaksonen eli Tom of Finland oli 1900-luvun loppupuolella tunnetumpi maailmalla kuin kotimaassaan Suomessa. Viimeistään muutaman viime vuoden aikana jo edesmennyt taiteilija on tullut tutuksi varmasti lähes kaikille suomalaisille, onhan eroottisia miespiirroksia nähty niin kahvipakettien, postimerkkien kuin liinavaatteidenkin koristuksena. Suomi 100 –juhlavuonna taiteilijan elämää muistellaan lisäksi Dome Karukosken ohjaamassa elokuvassa sekä Turun Kaupunginteatterin musikaalissa, jonka kävin lauantaina katsomassa.

Touko Laaksonen varttui taiteellisessa perheessä. Poika rakasti piirtämistä, mutta oli myös lahjakas muusikko. Itse asiassa vanhemmat olivat ajatelleet, että Touko valitsee musiikin elämänpolukseen ja hänen siskostaan Kaija Laaksosesta tulee taiteilija. Tom of Finland –musikaali marssittaa lavalle innokkaan pojankoltiaisen, jonka viehtymys nahkasaappaita kohtaan on jopa suurempi kuin uusien kirosanojen kuulemisen synnyttämä kutkutus. Joululahjaksi saadut saappaat ovat niin rakkaat, että Touko haluaa jopa nukkua niiden vieressä. Vuodet vierivät ja Touko kasvaa – kirjaimellisesti – kylkeä kääntäen. Sota vie Toukon verisille rintamille, lomilla Helsingin kadut puolestaan tarjoavat toisenlaisen taistelutantereen lemmenkipeille miehille ja naisille. Toukon kiinnostus piirtämiseen, nahkaan ja miehiin jatkuu myös sodan loputtua, ja hiljalleen hän alkaa saada mainetta taiteilijana. Siskonsa Kaijan ja elämänkumppaninsa Veli Mäkisen kanssa Touko muodostaa kiinteän kolmikon. He pitävät yhtä, kunnes kuolema heidät erottaa.

Tom of Finland –musikaalin ensimmäinen puolikas ei kerro juuri mitään uutta yhdestä Suomen kansanvälisesti tunnetuimmasta taiteilijasta katsojalle, joka on lukenut puolikin lausetta Tom of Finlandin elämästä. Sen sijaan se onnistuu tarjoilemaan kiinnostavan, monella tavalla uudenkin näkökulman menneeseen Suomeen. Harvassa ovat tarinat ajalta ennen talvisotaa, jotka kuvaavat pienen pojan pohdintoja seksuaalisuudestaan tai kertomukset sotavuosien hellistä, mutta nimettömistä hetkistä julkisten käymälöiden pimeydessä. Musikaali ei tyydy kuitenkaan kuvaamaan vain seksuaalivähemmistöjen tuntoja, Touko Laaksosen tuska venäläisen sotilaan tappamisesta on varmasti läikehtinyt lähes jokaisen sotilaan mielessä.

Vasta musikaalin väliajan jälkeen tarina kääntyy kunnolla itse Touko Laaksosen elämään. Olli Rahkonen tekee loistavan suorituksen itsevarmuutta keräävänä taiteilijana. Mainio on myös Anna Victoria Erikssonin esittämä Kaija, joka sattuu ihastumaan samaan mieheen veljensä kanssa. Kaijan kamppailut yksinäisyyden kierteessä ovat varmasti tuttuja monelle nykyajankin sinkulle – vika yksinäisyyteen on mitä luultavimmin omassa nirsoudessa. Syyllistävien kommenttien keskellä elämänkumppanin löytäminen ei ainakaan helpotu.

Erityismaininnan haluan antaa vaikuttavalle lavastukselle ja herskyvälle tarpeistolle. Juhla-ateriasta ponnahtava sarjakuvanyrkki, varjokuvat poliiseista ja lukuisat piirustusprosessia kuvaavat projisoinnit tekevät lavasta satumaisen leikkikentän. Yleensä olen lavastuksen suhteen viehtynyt minimalistiseen suuntaan, mutta tässä musikaalissa enemmän on enemmän. Myös lihasten ja paljaiden pakaroiden osalta. Ensimmäisellä rivillä istuville näytelmä lentää välillä kirjaimellisesti vasten kasvoja punaisen laskuvarjon tai paperilennokkien muodossa. Lievistä säikähdyksistä huolimatta tässä esityksessä eturivi tarjoaa kyllä kiinnostavat näkymät, ainakin jos alasti rantapallon kanssa kulkeva miesmalli ei häiritse liiaksi.

Reilu kuukausi sitten annoin kiitellen Helsingin Kaupunginteatterin Kirka-musikaalille neljä tähteä. En olisi tuolloin uskonut, että aivan pian tulen kokemaan täyden viiden tähden näytelmän. Tom of Finland nauratti ja itketti, sai silmät loistamaan ihailusta ja antoi ajattelemisen aihetta jokaiselle katsomossa istuneelle. Varmasti myös sille, joka lähti pois ennen väliaikaa. Olisi mukava ajatella, että kaikki lavalla ladellut törkeydet seksuaalivähemmistöistä olisivat jääneet historiaan, mutta valitettavasti näin ei ole. Omalta osaltaan näytelmä on viemässä Suomea toivottavasti tasa-arvoisempaan suuntaan. Musikaali ei sortunut pelaamaan pelkillä pikkutuhmuuksilla, vaan mukana oli muutama kyynelkanavat avaavan vakava kohtaus. Joiden jälkeen tosin vedettiin härskiyshanat niin täysillä auki, että yleisö yltyi ulvovaan nauruun. Mauttomuuden rajaa ei kuitenkaan missään vaiheessa ylitetty, jopa jumalan kävelyttäminen lavalle hoidettiin tyylillä vailla kiusaannuttavaa, möreää ääntä.

Minulla on sinulle nyt kolme neuvoa.
1. Mene katsomaan Tom of Finland kun vielä voit!
2. Pukeudu teemaan sopivasti jopa päivänäytökseen!
3. Nauti väliajalla Tom of Finland –leivos!
Voin vannoa, että päivästäsi tulee näin kerrassaan upea!

★★★★★
Tom of Finland -musikaali
Turun Kaupunginteatteri
Ohjaus ja koreografia: Reija Wäre
Libretto: Tuomas Parkkinen
Sävellys: Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos
Lavastus: Jani Uljas
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Rooleissa:  Muun muassa Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Jukka Nylund, Mika Kujala ja Ville Erola.
Esityskausi Turussa päättyy 6.5.2017.

Kuvat © Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri