Kirjat ja raha saavat ihmiset suuttumaan, mutta miksi? – Kyse on ehkä tunteista

Kirjablogien luonteesta on jälleen tällä viikolla käyty sosiaalisessa mediassa kiivasta keskustelua. Tiivistettynä keskustelu liittyi siihen, millaiset motiivit ohjaavat kirjabloggaajien tekemistä ja miten niistä tulisi kertoa lukijoille. Keskustelu on lähes toisinto edellisestä vastaavasta, jota käytiin kiivaammin tämän vuoden alkupuolella ja johon mekin otimme osaa kahdella eri postauksella (lue kirjabloggaamisesta ja rahasta kertovat tekstit täältä ja täältä).

Kohu tiivistettynä

Käytännössä joidenkin keskustelijoiden kritiikki liittyi postausten jakamiseen sosiaalisessa mediassa. Mielipide tuntui olevan se, että jakamalla omaa postausta eri kanavissa bloggaajat tavoittelevat klikkauksia ja lukijoita, eivätkä tosiasiassa halua keskustella kirjoista ja lukukokemuksistaan muiden kanssa. Kärjistettynä päätelmä kuului, että kirjabloggaajat ovat klikkauksia tavoitellessaan ainoastaan kuuluisuuden ja näkyvyyden perässä, jolloin kirjat jäävät tekemisessä toissijaisiksi. Vedettiinpä jossain vaiheessa mukaan myös blogilla ansaitseminen: arvostelukappaleiden saaminen ja niistä kirjoittaminen nähtiin kustantajan markkinointina, ja joku jopa väitti, että kirjabloggaamisella pystyisi elättämään itsensä Suomessa.

Keskusteluun osallistui useita kirjabloggaajia, jotka puolustivat postaustensa jakamista sosiaalisessa mediassa. Argumentti oli usein sama: kirjabloggaamista tehdään nimenomaan rakkaudesta kirjoihin ja harrastusmielessä. Arvostelukappaleiden saaminen ei ole niin yleistä kuin miltä se saattaa lukijoiden silmään näyttää. Rahaa bloggareiden ja kustantamoiden välillä ei liiku lähes koskaan. Suomessa kukaan ei elätä itseään kirjablogillaan.

Ja näinhän se on. Itsekin tätä kirjablogia kirjoittavana voin vahvistaa sen, että blogista saadut tulot ovat pyöreä nolla. Kahden vuoden bloggaamisen aikana olen saanut neljä arvostelukappaletta, joista kaksi olen ehtinyt lukemaan. Yhdestäkään en ole vielä kirjoittanut kunnollista postausta. Yksikään kustantamo ei ole koskaan tarjonnut rahaa kirjan arvostelemisesta tai minkäänlaisesta muustakaan yhteistyöstä.

Pitää jakaa, jotta voi keskustella

Postausten jakamisesta sosiaaliseen mediaan olen muiden kirjabloggaajien kanssa samaa mieltä. Omaa bloggaamistani ajaa halu keskustella kirjoista ja lukukokemuksista muiden kanssa. En kirjoita arvioita tai muita tekstejä sen vuoksi, että haluaisin niillä mahdollisimman paljon näkyvyyttä itselleni, vaan haluan synnyttää keskustelua kirjoista, joita luen ja ilmiöistä, joita teksteissäni käsittelen. En ymmärrä asennetta, jonka mukaan kirjablogia pitäisi kirjoittaa niin, että julkaisee postauksen ja sen jälkeen odottaa, että joku maagisesti eksyy blogiin, lukee tekstin ja kommentoi sitä. Ei. Omalla aktiivisuudella on merkitystä. Miksi kukaan ikinä lukisi tekstejäni, jos en itse pidä niistä meteliä, jaa nitä sosiaalisessa mediassa ja aloita keskusteluja?

Jos julkaisemastaan tekstistä haluaa keskustella muiden kanssa, on se saatettava muiden ihmisten tietoon. Silloin teksti täytyy jakaa sosiaalisessa mediassa, jotta keskustelua pääsee syntymään.

Kirjablogeihin liittyvässä laajemmassa keskustelussa minua henkilökohtaisesti vaivaa pinnan alta löytyvä asenne, joka asettaa kirjablogit jollakin tapaa muiden blogien yläpuolelle. Kirjoihin ja niistä bloggaamiseen liittyy vahvasti ajatus harrastamisesta ja kaupallisuuden torjumisesta. Kirjat nähdään tietyllä tapaa pyhinä siinä mielessä, että niistä nauttimiseen ei saa sekoittaa rahaa tai kaupallisia etuja. Kirjabloggaaminen on siis genrenä erillinen (ja ehkä jollakin tapaa parempi ja puhtaampi) kuin esimerkiksi lifestyle-blogin pitäminen (jolla voi aikuisten oikeasti tässä maassa tehdä rahaa ja harvoissa tapauksissa elättää itsensä). Rahasta tai materiasta kieltäytyminen nähdään jalona tekona ja niiden tavoitteleminen taas paheksuttavana.

Tuntuu, että toistan itseäni, mutta sanon tämän jälleen kerran: kirjabloggaamisestakin pitäisi voida ansaita rahaa. Kaupallisuus ei ole kirjabloggaamisessa perisynti, jos sen tekee eettisesti ja oman blogin arvoja noudattaen. Kaupallisuus ei ole pahasta, jos se antaa lisäarvoa blogin lukijalle.

Mutta miksi?

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, mistä kaupallisuutta kammoava asenne kumpuaa. Lifestylen puolella kaupallistukset ovat jo niin arkipäivää, että tuntuu hassulta, että kirjablogeissa sitä edelleen paheksutaan niin paljon. Laura heitti jo tammikuussa ensimmäisten raha-postaustemme aikaan ilmoille ajatuksen, että kenties asenne johtuu siitä, että kirjojen nähdään jollakin tapaa olevan taidetta, ja taiteeseen tai luovaan työhön ei saisi sekoittaa rahaa. Mitä pidemmälle tätä ajatusta kehittelin, sitä järkevämmältä se alkoi kuulostaa. Perinteisesti ajateltunahan kirja ei ole taidetta itsessään. Fyysistä kirjaa pidetään harvoin taideteoksena, mutta sen sisältä löytyvä tarina voi hyvinkin olla taideteoksen asemassa. Tarina on kirjailijan luoma taideteos ja sellaisenaan koskematon. Kirja eroaa taideteoksena esimerkiksi maalauksesta kuitenkin oleellisella tavalla: sitä ei voi kuluttaa pienessä hetkessä, vaikkapa yhdellä vilkaisulla, kuten kuvan voi. Kirjaan pitää keskittyä, sen kuluttamiseen menee aikaa ja usein se synnyttää lukijassaan tunnereaktion. Tunnereaktion kautta lukija muodostaa kirjaan siteen, joka on todennäköisesti huomattavasti vahvempi kuin juurikin vaikka maalaukseen muutaman sekunnin aikana muodostuva tunneside.

Ja näin on menetelty jo vuosisatojen ajan. Kirjat on nostettu jalustalle kokemuksien jakajina ja tunteiden luojina. Ei siis ole ihmekään, että kirjoihin ja rahaan liittyvät ideat kohtaavat vastustusta. Tämä näkyy jopa kirjojen markkinoinnissa tänä päivänä: nykyisin kirjailija markkinoi kirjaansa omalla persoonallaan ja usein kirjailija on teosta enemmän esillä. Tätä kritisoidaan ihan jatkuvasti: miksi media antaa tilaa kirjailijalle kirjan sijaan? Kun kirja jää taka-alalle, lukemiseen ja kirjoihin intohimoisesti suhtautuva yleisö nousee takajaloilleen ja vaatii muutosta. Sama tapahtumien kulku pätee kirjablogien kaupallistamiseen: jos bloggaajan motiivi näyttää olevan mikä tahansa muu kuin kirjallisuuden perkaaminen, on hän luisunut pimeälle puolelle.

Tiivistettynä väitän siis, että kirjoihin liittyvät tunnereaktiot ja kaupallisen kulttuurin puuttuminen suomalaisista kirjablogeista estävät juurikin kaupallisuuden saapumisen suomalaisiin kirjablogeihin.

Omista motiiveistani  ja bibobookista

Näin lopuksi tuntuu siltä, että täytyy hieman selvittää henkilökohtaisia motiivejani. Tämän postauksen tarkoituksena ei ole väittää, että suomalaisten kirjablogien pitäisi kaupallistua ja että kaikkien pitäisi heti alkaa tekemään sitä. Ei, ei ollenkaan. Yritän tässä sanoa, että jos joku haluaa yrittää kaupallistaa oman bloginsa, se pitäisi saada tehdä ja sitä pitäisi voida yrittää rauhassa.

Lisäksi minusta on tärkeää korostaa sitä, että vaikka sosiaalisessa mediassa sitkeästi jaksetaan pyörittää tarinaa siitä, miten kirjabloggaajat tekevät blogeillaan rahaa ja kaikki julkaistavat arviot ovat täysin korruptoituneita (koska bloggaaja on sattunut saamaan arvostelukappaleen), tämä ei ole totta. Emme saa Lauran kanssa blogistamme minkäänlaisia tuloja, vaan kirjoitamme Bibbidi Bobbidi Bookia lukemisen ja kirjoittamisen, sekä laajemmin kulttuurin kommentoimisen ilosta. Olemme listanneet blogista meille aiheutuvia kuluja täällä, jos bloggaamisen raha-asiat kiinnostavat enemmän. Lisäksi suosittelen lukemaan Karo Hämäläisen Suomen Kuvalehden blogista löytyvän kirjoituksen Kehuja rahaa vastaan – kuka maksaa kirjabloggareille?

Nyt aion häpeilemättömästi jakaa tämän tekstin somessa, sillä minua kiinnostaa, mitä kanssabloggaajat ja kirjablogien lukijat ajattelevat tekstissä esittämistäni väittämistä ja koko tästä ilmiöstä ylipäätään. Klikkaa itsesi kommenttiboksiin tai tuu vetäisemään hihasta Instagramissa tai Twitterissä, niin jutellaan lisää!

allekirjoitusminna

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Kirjat ja raha saavat ihmiset suuttumaan, mutta miksi? – Kyse on ehkä tunteista

  1. Riikka sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Tuli mieleen tuosta ”taidetta ja rahaa ei saa yhdistää toisiinsa”-akselista keskustelu, jossa taiteentekijöille yleensäkin mieluummin maksetaan näkyvyydellä kuin oikeassa rahassa. Kaikki nämä kommentit siitä, miten vain kurjuudesta syntyy oikeaa taidetta ja esim. piraattikirjojen lataaminen on joidenkin mielestä ok. Eli taide, jolla joku ansaitsee jotain on jotenkin moraalisesti epäilyttävä konsepti, kun tosiasiassa se, että teet sitä taidetta tai vaikka vain kirjabloggauksen, vaatii aikaa, osaamista, paneutumista ja harjoittelua. Kaikille muille maksetaan heidän erikoisosaamisestaan, myös taiteen parissa työtä tekeville pitäisi.

    Tykkää

    • Minna Markkanen sanoo:

      Kyllä, osittain juuri tätä ajoin takaa tuossa omassakin tekstissäni, en vain saanut sitä kiteytettyä yhtä hyvin! Taiteen tekeminen vaatii ihan samalla tavalla paneutumista, aikaa ja taitoja kuin minkä tahansa muunkin työn ja siitä pitää voida maksaa taiteilijalle.

      Tykkää

  2. Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka sanoo:

    Hyvin kiteytetty, jälleen kerran! Allekirjoitan kaiken!

    Alan olla pikkuisen väsynyt tähän jatkuvaan epäluuloon ja jopa suoranaiseen syyttelyyn ja asenteeseen, että jotkut katsovat voivansa määrätä, millaisia kirjablogien pitäisi olla ja mitä niiden kirjoittajat saavat ja eivät saa tehdä. Kirjablogit ja niiden pitäjät ovat kukin omanlaisiaan. Jokaisella kirjabloggaajalla lienee oma agendansa, jonka perusteella omaa blogiaan kirjoittelee ja sitä somessa jakaa. Olen ällistynyt siitä, että Facebookin erilaisissa kirjallisuusaiheisissa ryhmissä tosiaan joitakin ryhmäläisiä ärsyttää niin kovasti blogilinkkien jakaminen. Ryhmiin kuuluminen on vapaaehtoista ja Facessa voi lisäksi helposti estää henkilöt, joiden julkaisuja ei jostain syystä halua nähdä. On myös ryhmiä, joissa kaikenlainen linkittely on säännöissä kiellettyä, joten miksei sitten valitse sellaisia ryhmiä. En tajua.

    Voisin tosiaan minäkin tyytyä vain siihen, että kirjoitan juttuani täällä kammiossani ja sen julkaistuani odottaisin, että joku vahingossa sen joskus huomaisi ja lukisi, jopa sitä kommentoisi. Mutta olen tehnyt usein paljon työtä juttuni eteen (vaikkei sitä ehkä huomaa 😀 ) ja olisi mukavaa, jos joku lukisi. Siksi blogillani on omat some-sivunsa ja -tilinsä, joiden kautta jaan juttujani, jotta joku kävisi lukemassa ja saisi ehkä jotain iloa itselleen. Klikkausmäärillä ei ole sen kummempaa merkitystä. Ei niistä mitään konkreettista hyötyä ole. Koskaan ei oikein etukäteen tiedä sitäkään, mikä juttu sitten kerää klikkauksia, mikä ei.

    Olen tähän kirjabloggaaminen ja raha -keskusteluun osallistunut eri puolilla, ja toivon todella, että omista kommenteistani ei ole tullut käsitys, että asettaisin kirjablogit jotenkin muiden blogityyppien yläpuolelle. Yritän myös puhua aina vain omasta puolestani, koska en edusta kirjabloggaajia yleisemmin. On hienoa, että Suomessakin alkaa olla eri alojen bloggaajia, jotka sitkeällä työllä ovat saaneet aikaan sen, että blogin kautta kertyy myös oikeaa tuloa. Kirjablogi on alalajina siksi ongelmallinen, että monet kirjoittavat paljon kirja-arviotyyppisiä tekstejä, kuten minäkin. Miten tähän kuvioon voi kytkeä ansaintamallin niin, että pitää vielä kätensä vapaina? Muihin medioihin kirjoitettaessa maksu tulee sieltä mediasta, esimerkiksi sanomalehdestä, ei kustantamolta. Kun joku tähän luo toimivan ratkaisun, tilanne kirjablogien osaltakin muuttunee.

    Itse en kaipaa blogistani tuloja. Se ei ole jaloutta tms., vaan ihan käytännön valinta. En toivo bloggaamisesta tai muustakaan kirjoittamisesta itselleni ammattia, vaan haluan pitää blogini selkeästi harrastuksena. En halua mitään ulkopuolelta tulevaa pakkoa tai aikataulua. Mutta jos joku toinen haluaa, se ei minua mitenkään haittaa, päin vastoin! Ja jos joku oikeasti ajattelee, että arvostelukappaleena saatu kirja on tuloa, ajatelkoon vapaasti. Suosittelen itse kokeilemaan, miten niillä lyödään rahoiksi 😀

    Tykkää

    • Minna Markkanen sanoo:

      Kiitos, Kirsi, pitkästä ja ajatuksia herättävästä kommentista! Yritän vastata siihen parhaani mukaan 🙂

      Ihmisten käyttäytyminen Facebookissa ja ylipäätään sosiaalisessa mediassa ihmetyttää muakin aika ajoin todella paljon. Jotenkin tuntuu, että näyttöruutu vähentää ihmisten empatiakykyä ja sen vuoksi tulee sitten kirjoitettua ja sanottua ihan mitä sattuu internetissä. Ihan kuin se, että asioita sanotaan verkon välitysellä, saisi porukan unohtamaan, että niitä sanoja on siellä toisessa päässä aina lukemassa toinen ihminen.

      Vaikka nettiin mahtuu ääliöitä, niin suuri osa meidänkin blogia kommentoivista lukijoista ja niistä, joiden kanssa jutellaan muualla somessa, on ihan asiallisia ja mukavia ihmisiä. Just näiden keskustelujen takia mäkin haluan bloggaamista tehdä ja jakaa niitä linkkejä omiin kirjoituksiini. Klikkausmäärillä ei sinänsä ole mitään merkitystä, mitä nyt välillä toivon, että jos olen jotain tekstiä vääntänyt monta päivää, niin sitä sitten myös luettaisiin. Niin ei tietenkään aina tapahdu. 😀

      Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kunhan joku keksii, miten suomalaisen kirjablogin voi kestävällä tavalla kaupallistaa, niin varmasti tilanne muuttuu laajemminkin kirjablogikentällä. Jonkun täytyy olla se ensimmäinen rohkea, joka lähtee kokeilemaan. Ja en usko, että siitä tällä hetkellä ainakaan muilta bloggaajilta saisi kauheasti kritiikkiä niskaansa, sen verran ollaan tätä aihetta yhteisön sisälläkin pyöritetty. Ehkä tuo asenne kirjablogeihin jotenkin parempina on sellainen pikemminkin vallitseva ennakkoajatus, jota syvemmän miettimisen jälkeen aika moni kuitenkin kyseenalaistaa?

      Kirjablogia pitää minustakin voida tehdä sillä tavalla, joka tuntuu itselle hyvältä ja sopivalta. Ja samalla antaa muiden tehdä, niin kuin heistä tuntuu hyvältä. 🙂

      Tykkää

  3. Katri / Bookishteaparty sanoo:

    Superhyvä teksti! Mulla on vähän mennyt tämä keskustelu ohi, mutta olen ihan samoilla linjoilla teidän kanssa. Tuntuu käsittämättömältä, miksi kukaan lähtisi kirjabloggaajaksi #rahantakii. Kirjojen lukeminen ja niistä kirjoittaminen vie aikaa ja lifestyle-blogia voisikin olla ”helpompi” ylläpitää kaupallisessa tarkoituksessa, postauksia voi tehdä enemmän mutta kirja-arvioita vain niin paljon kun ehtii lukemaan. Ja lähes kaikilla meillä taitaa kuitenkin olla muutakin tekemistä kuin kirjojen lukeminen blogia varten.

    Olen pyytänyt ja saanut arvostelukappaleita blogia varten, mutta se ei ole vaikuttanut millään lailla esimerkiksi lukijoiden tai kommenttien määrään. Sen verran paljon käytän rahaa kirjoihin, että ei niistä muutamista arvostelukappaleista kauheasti taloudellista hyötyä ole 😀

    Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että kirjablogeihin liitetään paljon negatiivisia käsityksiä ulkopuolelta päin, koska kirjabloggaajien yhteisö tuntuu olevan tiivis ja suht samaa mieltä näistä asioista. Voisiko nämä epäilijät tai ”kirjablogikriitikot” ottaa vaikka somessa yhteyttä ja jutella oikeasti kirjabloggaajien kanssa ennen kuin tekevät päätelmiään? Näin voitaisiin välttyä turhilta väärinkäsityksiltä ja mielipahalta 🙂

    Tykkää

    • Minna Markkanen sanoo:

      Jos kirjablogilla aikoisi tehdä rahaa pelkästään kirja-arvioita kirjoittamalla, niin siinä saisi kyllä lukea aikamoisella tahdilla ja prosessoida lukemaansa vielä nopeammin. Tuskin siihen kukaan pystyy 😀

      Keskustelu kriitikoiden ja bloggaajien välillä kuulostaa musta hyvältä idealta! Sais esittää kysymyksiä puolin ja toisin. Mulle saa ainakin vastaisuudessa laittaa vaikka ihan sähköpostia, jos tuntuu, että näistä asioista haluaa keskustella syvällisemmin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s