Muutin Helsinkiin tammikuussa 2017. Hyvin pian minulle selvisi, että uudessa kotikaupungissani ei ole varsinaista suurta kirjastoa aivan keskustassa, vaan lukuisia pienempiä toimipisteitä. Kuljin entisestä asunnostani Töölöstä usein töihin niin, että näin Musiikkitalon viereisen työmaan. Siellä pressujen kätköissä oli valmistumassa koti kymmenille tuhansille kirjoille. Siellä rakennettiin keskustakirjasto Oodia.
Pääsin viime viikolla parinkymmenen muun kirjabloggaajan kanssa tutustumaan tuohon tulevaan kirjapalatsiin. Avajaisia vietetään joulukuun alussa, ja jokainen joka on joskus remontoinut, tietää varmasti, että vielä ollaan varsin kaukana maalista. Mutta hei, vielähän tässä on monta kuukautta aikaa! Työmaalla kanssamme kiertänyt YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen totesi, että aikataulun puitteissa edetään, mutta ei tässä suinkaan ole aikaa vain pyöritellä peukaloita. Itse asiassa uniikki rakennus on hänen työuransa vaikein urakka.
Keskustakirjasto Oodi kohoaa tosiaan aivan Helsingin keskustassa Sanomatalon ja päärautatieaseman tuntumassa Kansalaistorilla. Arkkitehtuurikilpailun avulla löytynyt suunnitelma on massiivinen ja aaltoileva. Seppäsen mukaan rakennus täyttää käytännössä katsoen kokonaan oman tonttinsa, ja nappaa parvekkeellaan vielä naapuritontinkin ilmatilaa nelisentoista metriä. Onneksi molemmilla tonteilla on sama omistaja.
Oodin kokoelmiin kuuluu noin 100 000 kirjaa, mutta käytännössä paikalla on kerralla noin 70 000 kirjaa. Noin 35 prosenttia kirjoista on ostoja, loput saadaan muiden kirjastojen kokoelmista. Lisäksi naapurissa oleva Kirjasto 10 sulkee ovensa syksyllä, eihän näin lähekkäin kannata olla kahta kirjastoa. Niteiden uusi koti sijaitsee Oodin kolmannessa kerroksessa eli Kirjataivaassa. Vaalea, avara ja valoisa tila antaa totisesti tilaa hengittää, ja kirjoja lehteillessään voi samalla ihailla ympärillä avautuvia maisemia. Tai ainakin tietyissä kohdissa voi. Valtaviin ikkunapintoihin on tehty valkoisin pistein kuviota, joka paikoittain peittävät näkyvyyden lähes kokonaan. Ehkä arkkitehdilla on ollut tässä jokin suuri suunnitelma – minusta ikkunat näyttävät yksinkertaisesti likaisilta. No, ehkä tilanne on toinen, kunhan rakennus on valmis. Kolmannen kerroksen kruunu on ehdottomasti kansalaisparveke, jolta näkymät ovat huikaisevat.
Minut yllätti täysin tieto siitä, ettei Oodiin tule lainkaan musiikkiäänitteitä. Niitä voi toki varaamalla tilata noudettavaksi Oodista, mutta uuteen kirjastoon ei tule hyllymetreittäin levyjä, joita kävijät pääsevät hipelöimään. Tämä ei ole minulle suuri menetys, sillä en juuri koskaan lainaa kirjastosta levyjä. Sama tilanne on myös muilla, sillä äänitteet päätettiin viedä vähän halvempiin neliöihin juuri sen vuoksi, että niitä lainataan nykyään todella vähän.
Musiikkia Oodissa on kuitenkin nuottien, musiikkikirjojen ja soittajien toimesta. Kirjaston toinen, sävyltään tumma kerros on omistettu itse tekemiselle. Studioissa voi kuulemma laulaa/huutaa/soittaa niin kovaa kuin irtoaa, mutta naapuriin ei kuulu mitään. Voi siellä soittaa nätistikin ja vaikka äänittää demon. Toisen kerroksen hengailuportaille odotetaan nuorisoryntäystä. Rakennuksesta on tarkoitus tehdä todellinen kaupunkilaisten olohuone, jossa pelkkä oleskelukin on sallittua.
Ensimmäisessä kerroksessa on puolestaan muun muassa elokuvateatteri. Kiinnostava yksityiskohta on myös kaareva katto. Tila ei suinkaan ole korkea joka kohdasta, vaan katto lähestulkoon tavoittaa lattian huoneen reunoissa. Tiesittekö muuten, että Oodiin tulee myös robotteja? Aluksi kirjoja tuodaan pohjakerroksesta ylös robottivaunuilla, mutta myöhemmin palautusautomaatille on tulossa myös robottikädet, jotka poimivat varatut kirjat omiin pinoihinsa.
Oodi avaa ovensa maanantaina 3. joulukuuta, mutta virallisia avajaisia juhlitaan vasta itsenäisyyspäivän aattona. Koska arkkitehtuuriltaan näin ainutkertaista rakennusta on mahdotonta kuvailla pelkin sanoin ja muutamin valokuvin, kuvasin teitä varten lyhyen esittelyvideon. Uskotko sinä, että tämä työmaa muuttuu valmiiksi kirjastoksi joulukuun alkuun mennessä?
Ps. Kiitos vielä vierailun järjestäjille ikimuistoisesta iltapäivästä! ❤
Bibbidi Bobbidi Book 
Oodi tulee, mutta henkilökohtaisesti olen pienempien ja laajemmalle levittäytyneiden kirjastojen kannalla, sellaisten inhimillisten, jotka ovat asukkaita lähellä. Entä mikä sitten on suuri kirjasto? Onko Rikhardinkadun kirjasto suuri vai pieni? Toivottavasti Oodi ei tapa sitä eikä Helsingin muitakaan kirjastoja. (No, Kymppi meni jo.)
TykkääTykkää
Kovasti vakuuttivat, ettei Oodi vaikuta kirjastoverkostoon, toivottavasti tästä pidetään kiinni. Helsinkiin muuttaessani oli aivan pinna kireällä, kun vaikka viittä kirjaa etsiessä kaikki niteet olisi pitänyt hakea eri kirjastoista. Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa asuessani olin tottunut siihen, että yleensä pääkirjastosta saa lainattua ne kirjat jotka tarvitsee, mutta Helsingissä kirjoja pitää varailla, jos jotain tiettyä haluaa. Nyt olen toki tuohonkinjo tottunut.
Pienet kirjastot ovat kyllä ihania, itselleni Oodissa vaan houkuttaa sijainti. Asun kyll lähellä iki-ihanaa Kallion kirjastoa, mutta arjen kiireissä se on juuri ratkaisevasti väärässä suunnassa. Kirjasto 10:ssä on ollut helppo piipahtaa kotimatkalla, ja samanlaista yhden pysähdyksen taktiikka -paikkaa toivon Oodista. Ja onhan tuo Kirjataivas vaan aivan upea
TykkääTykkää
Tuo on ihan totta, että keskustan kirjastoissa joutuu varsinkin suosituimpia kirjoja varailemaan. Tosin toisaalta olen ollut todella vaikuttunut siitä, miten nopeasti (ja nykyään ilmaiseksi) ne varatut niteet omaan lähikirjastoon tuodaan. Ja toisaalta on ollut hauska huomata niitä varauksia tehdessä miten runsaasti Helsingin kirjastoja käytetään, samat kirjat kun löytyvät usein maakuntakirjastojen hyllystä vaikka niteitä olisi vain muutama! Haha, olen kirjastoihminen henkeen ja vereen, vaikka rakastan myös kirjakauppoja ja divareita… Mutta kun kauempaa katsoo, en keksi heti yhtä upeaa kirjastoverkkoa kuin Helsingin… Ah, kaipuu…
Kallion kirjasto on todellakin ihana, samoin se Riku. Ja Töölön kirjasto. Kyllä minä Oodiinkin varmasti tieni löydän, vaikka sydämeni sykkiikin näille pienemmille 🙂
TykkääTykkää
Asuin viime vuonna Töölön kirjaston lähelä, mutta jotenkin en löytänyt siitä sitä minulle oikeaa kirjastotunnelmaa. Kalliossa sitä sen sijaan on aivan tolkuttomasti. Huomaan pitäväni enemmän pienemmistä kirjastoista, mutta arjen kiireessä päädyin useimmiten niihin isompiin, jossa kirjat ovat paremmin paikalla (Hämeenlinna ja Jyväskylä) tai niihin jotka ovat matkani varrella (Helsinki).
Kirjojen liikkuvuudessa on totisesti eroa Helsingissä ja maakunnissa! Välillä olen käynyt hakemassa Hämeenlinnasta jonkin kirjan, johon on Helsingissä tolkuttomat jonot. Jyväskylässä on puolestaan paremmat mahdollisuudet saada tutkimuskirjallisuutta käsiinsä, Helsingin yliopiston kirjastossa (etenkin tutkimusmenetelmä-) kirjoja nimittäin jonotetaan todella pitkään.
Omistan muuten myös Mikkelin kirjastokortin. Olin muutama vuosi sitten siellä juttukeikalla, ja piti käydä lainaamassa kirja iltalukemiseksi.
TykkääTykkää
Kiitos visiitistä Laura, ja kivasta jutusta! Samaa mieltä muuten siitä, että Töölössä ei tunnu niin ”kirjastolta” kuin vaikka Kalliossa tai Rikussa. Jännittävää on nähdä, millainen tunnelma Oodiin muodostuu! Luulen, että jotain ihan omanlaistaan.
TykkääTykkää
Kiitos itsellesi, oli totisesti loistava reissu! On kyllä jännä, että Töölön kirjasto ei kolahda, olen kuitenkin monelta kuullut siitä kehujaki. No, nämä ovat niin henkilökohtaisiin mieltymyksiin liittyviä, että paha sitä on sen kummemmin yrittää analysoida. Kalliossa on kyllä aivan loistava tunnelma. Kaunis rakennus, toimivat osastot sekä aivan ihana ja innovatiivinen henkilökunta
TykkääTykkää
Tuossa olisi yksi houkutteleva blogijutun idea, arvioi Helsingin kirjastot 🙂 Ehkä sitten eläkkeellä…
TykkääTykkää
Tämä olisi huikea postaussarja! Olen joskus suunnitellut esitteleväni elämäni tärkeimmät kirjastot, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.
TykkääTykkää