Muistin taas, miksi rakastan klassikoita – Jane Austen: Viisasteleva sydän

Näistä kahdesta aiheesta olen kirjoittanut viime kuukauden aikana: lukujumit ja klassikkokirjallisuus. Käytännössä ajatukseni on ollut tämä: kärsin lukujumista ja luulen, että klassikkokirjat auttavat sen avaamisessa. Ja olinkin osittain oikeassa, sillä vaikka luin huhtikuun aikana vain kaksi kirjaa, niin odotan silti jotakuinkin innolla, että pääsen lukemaan lisää klassikoita (tällä hetkellä menossa on Charlotte Brontën Professori).

Jane Austenin Viisasteleva sydän ei ole noussut samanlaiseen valtavaan klassikkoasemaan kuin Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta aivan yhtä ihastuttava ja englantilaista romantiikkaa houkuva teos se on kuin edeltäjänsäkin. Tarina kertoo hupsun baronetin sir Elliotin tyttärestä Annesta, joka on sisarkolmikon keskimmäinen. Annen isä ja sisaret ovat kauniisti sanottuna itsekeskeisiä ja omahyväisiä, mutta lisäksi täysin piittaamattomia sisarensa hyvinvoinnista. Anne on sisarparven älykkäin ja empaattisin jäsen – eikä ei ole päässyt vielä naimisiin. 28-vuotiaana Annea ei sinänsä tunnu oma tilanteensa haittaavan. Pikemminkin hän huolehtii siskojensa ja isänsä hyvinvoinnista, sekä heidän käytöksensä perheen nimelle aiheuttamasta häpeästä. Lisäksi Annea hidastaa romanttisessa mielessä kahdeksan vuotta sitten päättynyt kihlaus, joka tekee edelleen kipeää.

Kun perheen isä ja toinen siskoista joutuu muuttamaan tuhlaavaisen elämäntavan takia toiseen kaupunkiin ja perheen kartano laitetaan vuokralle, siirtyy Anne elämään ensin nuoremman sisarensa ja myöhemmin ystävättärensä luo. Kartanon vuokraus tuo hänen elämäänsä uusia tuttavuuksia, sekä vetää mutkien kautta paikalle myös vanhoja naapureita. Kun yksi näistä on Frederick Wentworth, nykyisin kapteeni, ja Annen entinen kihlattu, kiihtyvät nuoren naisen tunteet.

Vuodenajat vaihtuvat ja romanttinen kiinnostus entisten kihlattujen välillä kehittyy hiljalleen, ja Austenin tuntien, pienimpiinkin eleisiin, ilmeisiin ja päivittäisiin tapahtumiin ladataan koko rakkauden ja kiintymyksen kirjo. Päähenkilömme viettää kuukausia näkemättäkään kapteeni Wentworthia, mutta kuitenkin molemmat tahoillaan suojelevat omia tunteitaan ja antavat niiden kasvaa. Tarina Annen ja kapteenin yhteensaattamisesta on sinänsä keveä rakkauskertomus, mutta samaan aikaan Austen onnistuu tietenkin myös kommentoimaan aikansa yhteiskuntaluokkien tilannetta ja osoittamaan pienillä asioilla sitä, kuinka hupsusti ihmiset oikeastaan käyttäytyvätkään sen seurauksena.

Viisasteleva sydän oli kaikin puolin miellyttävä lukukokemus ja voin sydämeni pohjasta suositella sitä, jos Austenin tuotanto kiinnostaa laajemmin.

★★★★
Jane Austen: Viisasteleva sydän
WSOY, 1996
Sivuja 254
Luettavaksi kirjastosta