Otsikon ”en osaa kuunnella äänikirjoja” kuulostaa typerältä tekosyyltä sille, etten keksi arjestani aikaa kuunnella äänikirjoja, vaikka kirjallisuusharrastajana niin haluaisinkin tehdä. Tosiasiassa kyse ei kuitenkaan ole tekosyystä, vaan aivan viime viikkoihin asti olen ollut sitä mieltä, että äänikirja ei todellakaan formaattina sovi minulle, sillä en pääse läheskään sellaisiin kuuntelulukemiin kuin esimerkiksi Laura kuukausittain pääsee. Luen paljon mielummin fyysisiä kirjoja ja kuulokkeisiini valitsen usein musiikkia tai podcastin. Tosin viime aikoina mieltymykseni ovat olleet muutoksessa ja keksin myös, mistä se johtuu!
Kuuntelin muutama viikko sitten Oma huone -podcastin jakson, jossa juontajat Ulla ja Anniina keskustelevat kirjailija-tubettaja Mikko Toiviaisen eli Kalenterikarjun kanssa kirjallisuuden tulevaisuudesta. Tuossa jaksossa puheeksi tulee luonnollisesti myös äänikirjan viimeaikainen voittokulku ja formaatin tulevaisuuden mahdollisuudet. Jaksossa muistaakseni juuri Mikko listaa, millaiset teokset toimivat erityisen hyvin äänikirjoina: elämäkerrat, tietokirjat ja dekkarit. Tämän kuvauksen kuullessani jokin aivoissani napsahti: Mähän en juurikaan lue tuollaisia kirjoja fyysisinä. Sen sijaan lähes kaikki äänikirjat, jotka olen onnistunut kuuntelemaan loppuun, osuvat tuohon rajaukseen.
Tulin tuon jakson työmatkalla kuunneltuani ihan ajatuksiini uppotuneena kotiin ja vähän jopa kiusasin itseäni sillä, miksen ole aiemmin tajunnut asiaa. Olen yrittänyt kuunnella aivan vääränlaisia kirjoja kaiken aikaa. Juonivetoisten romaanien sijaan kannattaisi pikemminkin keskittyä mielenkiintoisiin elämäkertoihin ja nostalgisiin dekkareihin. Kuuntelin esimerkiksi tammikuussa Michelle Obaman elämäkerran, joka oli aivan järjettömän hyvä. Tällä hetkellä aamuisin korvissani pyörii Agatha Christien Hercule Poirot -romaani Kuolema Niilillä, joka kuljettaa minut joka aamu historialliseen Egyptiin mielenkiintoisten henkilöhahmojen keskelle.
Aiempi nuiva suhtautumiseni äänikirjojen kuuntelemiseen on kenties muuttumassa. (Tätä ei muuten pidä käsittää väärin! Tuen kirjallisuuden kuluttamista kaikissa muodoissaan, enkä lainkaan väheksy äänikirjaa formaattina. Ongelmani kuunneltavien kirjojen kanssa on pääasiassa henkilökohtaiseen kykenemättömyyteen liittyvä.) En vieläkään kuuntele kuin muutaman kirjan kuussa (jos sitäkään), mikä saa minut pohtimaan muun muassa BookBeatin hintaa suhteessa kuunneltujen kirjojen määrään. Mietin myös äänikirjojen kanssa kuluttamaani aikaa: se on sirpaleista työmatkalla kuuntelua, maksimissaan 20 minuuttia kerrallaan. Haluaisin kuunnella pidempiä aikoja yhteen menoon, mutta aktiivisemman lenkkeilyn lisäksi en ole vielä löytänyt sopivia aikoja.
Jatkan kuitenkin kokeilua vielä hetken aikaa ja päätän sitten, jatkanko ylipäätään BookBeatin käyttöä vai kokeilisinko äänikirjoja esimerkiksi kirjaston kokoelmasta. Sitä ennen aion kuunnella muutaman elämäkerran ja lisää Agatha Christietä!
Bibbidi Bobbidi Book 
Jätä kommentti