Kaunis ja rohkaiseva lastenkirja peloista – Anna Tommola & Pete Revonkorpi: Säpsy uhmaa kohtaloa

Muistatteko, kun ihan tässä viikko sitten valittelin kauheaa lukujumia? Ja pari viikkoa sitten lupasin, että luen enemmän lastenkirjoja? No, nämä kaksi asiaa tulivat todella konkreettisella tavalla yhteen viime viikolla, kun päätin kirjastoreissulla kiertää ensialkuun lastenosaston kautta ja poimia mukaan muutamat kirjat. Se oli kannattava päätös, sillä olen tuon kirjastoreissun jälkeen lukenut loppuun jo kuusi kirjaa, joista neljä on lastenkirjoja. Ohuet, nopeat luettavat tosiaan antoivat lukujumille kyytiä!

Valitsin kirjastosta mukaan erityisesti uusia lastenkirjoja, sillä totesin aiemmin olevani aika pihalla uudesta lastenkirjallisuudesta. Onneksi kirjasto auttoi tässä aivan kuin tilauksesta, sillä Jyväskylän pääkirjastossa oli kokonainen pöydällinen tänä vuonna julkaistua lastenkirjallisuutta esillä. Silmiini sattui Anna Tommolan ja Pete Revonkorven Säpsy uhmaa kohtaloa -teos, jonka tummanpuhuva kansi erottui edukseen. Säpsy uhmaa kohtaloa on kuvakirja peloista ja niiden kohtaamisesta. Säpsy pelkää öisin mörköjä, mutta onneksi äiti ajaa ne usein pois. Nyt Säpsy on kuitenkin mökillä mummin ja vaarin kanssa, eikä voi huutaa äitiä apuun. Säpsy tahtoisi olla yhtä rohkea kuin vaari, mutta uskaltaako hän?

Pimeän pelko on tunnetila, jonka muistan lapsuudesta todella elävästi. Itseasiassa se kiusaa minua vielä joskus aikuisenakin, vaikka olen oppinut olemaan sitä sen suuremmin huomioimatta. Kuvakirjasta löytyy siis samaistumispintaa aikuislukijalle ja voisin kuvitella, että se selittää pelkoja ja pelkäämistä onnistuneesti myös lapselle. Itsehän en tätä lapsettomana vielä päässyt testaamaan, mutta sen verran on tullut satuja luettua kummi- ja sukulaistytöille, että uskoisin tämän uppoavan myös lapsilukijaan.

Teoksen kuvitus on aivan järjettömän kaunis. Pete Revonkorven tunnelmallinen tyyli tuo Anna Revonkorven tekstin eloon ja lukija pystyy sukeltamaan Säpsyn maailmaan kuvitusten kautta. Erityisesti ihailin sitä, miten kuvituksissa tuodaan esiin Säpsyn tunnetiloja esittämällä hänet eri kokoisena eri tunnetilan kohdalla – nokkelaa ja kuvaavaa. Myös tekstin puolesta teosta on ilo lukea. Vaikka kuvakirjan teksti on luonnollisesti yksinkertaista, on siihen saatu pakattua onnistuneesti tunnetiloja. Ihanaa on myös se, että teksti kulkee ja polveilee mukavasti, eikä töksähtele pelkästään päälauseesta päälauseeseen.

Voisin oikein hyvin kuvitella antavani tämän kirjan esimerkiksi puolisoni siskontytölle lahjaksi hänen hieman kasvettuaan. Tästäpä siis erinomainen joululahjavinkki niille, jotka etsivät hyviä kotimaisia lastenkirjoja lahjaksi!