Kuusi kirja-asiaa, jotka annan itselleni anteeksi

Vaikka omasta lukemisestaan tai lukemattomuudestaan on vastuussa vain itselleen, välillä ainakin minä onnistun saamaan itselleni huonon omantunnon erinäisistä lukemiseen liittyvistä asioista. Koska lukeminen on minulle kuitenkin ennen kaikkea mukava harrastus, yritän nyt harjoittaa sallivuutta ja antaa itselleni anteeksi muutamat asiat, joista olen tuntenut huonoa omaatuntoa.

Kirjasynnit (6)

1. On ihan ok pakata liian monta kirjaa lomamatkalle.
Vaikka onnistuin pakkaamaan kesälomani ensimmäiselle osalle juuri sopivan määrän kirjoja, on juuri alkanut kesäloma nro kaksi ollut kirjojen suhteen täydellinen ylilyönti. Olen kesämökillämme kymmenisen päivää, mutta pakkasin mukaan 17 kirjaa. Kyllä, seitsemäntoista. Tarkoitukseni on toki pitää massiivinen lukuretriitti, mutta lopulta olen mökillä itsekseni vain viisi päivä, eikä muiden seurassa kesäjuhlien lomassa voi heittäytyä moneksi tunniksi kirjojen vietäväksi. Mutta hei, joskus on ihan ok pakata reppu täyteen kirjoja, vaikka tietää osan niistä palautuvan lukematta kotiin. Pakkasinhan neljän päivän joululomallenikin kymmenen kirjaa.

2. Minun ei ole pakko pitää Napoli-sarjasta eikä lukea sitä väkisin loppuun.
Luin Elena Ferranten Napoli-sarjan avausosan Loistava ystäväni alkuvuonna. Lukeminen vei minulta tuskastuttavan kauan, sillä kirja ei imaissut minua mukaansa eikä pitänyt tiukasti otteessaan. Välillä tarina kyllä rullasi mukavasti, mutta suurimman osan aikaa vain kauhistelin vielä jäljellä olevien sivujen määrää. Sittemmin sarjan kakkososa Uuden nimen tarina on ollut minulla kaksi kertaa lainassa kirjastosta, mutta olen sen aina kuukauden jälkeen kiikuttanut takaisin lukemattomana seuraavalle varaajalle lähetettäväksi. Kirjaan tarttuminen tuntui liian vaikealta, vaikka sarja tavallaan kiinnostaakin. Nyt tuli aika antaa itselleni armoa. Peruin sarjan loppujen osien varaukset – ei minun olisi pakko niitä lukea. Sen sijaan aion jossain vaiheessa kuunnella sarjan äänikirjoina, vaikka minulla on yleensä tapana pitäytyä joko kuuntelussa tai lukemisessa sen mukaan kummalla tavalla olen sarjan ensimmäisen osan aloittanut.

3. Olen käsittämättömän huono lukemaan novelleja, tietokirjoja ja runoja – mutta ei se kaada maailmaa.
Olen kipuillut blogissakin (täällä ja täällä), että olen käsittämättömän huono lukemaan novelleja. Pakko myöntää, etten ole yhtään parempi tietokirjojen tai runojen suhteen, vaikka molemmat minua kutkuttavatkin. Etenkin tietokirjoja haalin usein ikkunalautani kirjapinoihin niin kirjastosta kuin kirjakaupoistakin, mutta silti fiktio kiilaa usein edelle. Nämä ovat lukutottumuksia, joita on mahdollista muuttaa. Annan kuitenkin itselleni anteeksi, että tämä muutos on hyyyyyvin hidasta ja novellit, tietokirjat sekä runot tulevat aina olemaan lukulistojeni sivurooleissa.

Kirjasynnit (13)

4. Palautan hävyttömän paljon kirjoja kirjastoon avaamattakaan niitä.
Etenkin viime syksynä viikoissani oli tuttu kaava. Kävin vähintään maanantai-iltaisin Kirjasto 10:ssä palauttamassa laina-aikansa loppua lähestyvät kirjat ja hakemassa uudet varaukset kotiin. Usein kirjastovisiittejä oli muutamakin viikossa. Olen viimeisen vuoden aikana kantanut kymmeniä (ellei jopa satoja?) kiloja kirjoja eestaas ehtimättä koskaan lukea niitä. Hartiat ja selkä valittavat kivusta ja mieltä kaihertavat lukemattomat aarteet. Nyt taputan itseäni olalle ja sanon, että ei se haittaa. Olen antanut kirjailijoille mukavasti lainauskorvauksia ja työllistänyt kirjaston työntekijöitä naapurinkin puolesta. Nyt vanheneva laina kerrallaan yritän hiipiä kohti elämää, jossa kirjastosta olisi lainassa vain kohtuullinen määrä kirjoja kerrallaan. Se on tavoite, mutta en ala stressata sen saavuttamisen kanssa.

5. Kirjahyllyni on täynnä hyllynlämmittäjiä.
Ai miten Hyllynlämmittäjät-haasteeni etenee? En ole tarttunut yhteenkään kahdestatoista haastekirjastani. Niiden lisäksi hyllyssäni on valtavasti muitakin kirjoja, jotka eivät ole hyllyyn laittamisen jälkeen saaneet minulta lainkaan huomiota. Hups. Tämä asiantila tuskin tulee muuttumaan kovin pian, mutta olen ylpeä itsestäni, jos saan edes yhden hyllynlämmittäjistäni luettua ennen vuoden loppumista. Sen verran voin ainakin itseäni kehaista, että olen ollut hyvin maltillinen kirjashoppailija tänä vuonna. (Kirjamessuja tosin odotellessa…)

6. En tule koskaan lukemaan tbr-listojani kokonaan.
Vaikka eläisin satakolmekymppiseksi, en tule koskaan saamaan alati kasvavia tbr-listojani loppuun. Minulla on yksi lista puhelimessani, toinen Goodreadsissa, kolmas vanhassa muistikirjassani ja neljäs kauniisti A4-papereille kirjoitettuna (mutta auttamattomasti hukassa). Vaikken enää lisäisi yhtään kirjaa noille listoille, menisi minulta useampi vuosi kaikkien teosten lukemiseen. Joten toteanpa vaan että listat ovat ihania ja samoin kirjat. Ja jos jokin lohdullinen ajatus tässä piilee niin se, että hyvät kirjat eivät tästä maailmasta lukemalla lopu.

allekirjoituslaura

Minkä kirja-asian tai lukuvian haluat antaa itsellesi anteeksi?

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”Kuusi kirja-asiaa, jotka annan itselleni anteeksi

    • Laura / Bibobook sanoo:

      Oikeastaan tämä anteeksiantaminen lähti juuri Napoli-sarjasta. Aloin miettiä, että miksi ihmeessä kiusaan itseäni tällaisella typerällä säännöllä, joka on täysin omasta päästä reäisty. Ketään muuta tuskin haittaa, vaikka kuuntelisin ja lukisin samaa sarjaa vaikka vuorotellen. Tai jättäisin kokonaan kesken. Typeristä asioista osaakin ihminen itselleen huolta kerätä 😀

      Tykkää

    • Laura / Bibobook sanoo:

      Kiitos Katri ❤ Jotenkin aloin miettiä, että jos ei kenellekään (paitsi ehkä vähän itselleen) aiheuta hallaa, niin ihan turha ruoskia itseään kummallisista tavoista. Unelmoin toki ajasta, kun voisin vain mennä kirjastoon ja hyllyjä kierrellen valita satunnaisesti muutamia kirjoja, joiden lukemiseen minulla olisi aikaa. Tähän varmasti menee aikaa, ja kun saan vielä töistäkin jatkuvasti kirjoja luettavaksi, haave voi olla melkein tavoittamattomissa. Mutta sitä kohti!

      Tykkää

  1. Katriina sanoo:

    Ihana postaus!
    Minullakin on yleensä iso pino erilaisia kirjoja lomaa varten. Silloin on ainakin valinnanvaraa. Koskaan ei tiedä, millaista tekstiä tekee juuri kyseisellä hetkellä mieli lukea.

    Tykkää

    • Laura / Bibobook sanoo:

      Kiitos Katriina ❤ Juuri tuo valinnanvapaus minullakin oli mielessäni, kun kirjoja haalin mukaani. Mökiltä menee varman pari tuntia sotkea yksivaihteisella pyörällä kirjastoon ja saman verran takaisin, joten kovin helposti en saa täydennystä lukupinooni, jos mikään mukana oleva ei nappaisi. Plus kun tänne ei tarvinnut lentää, ei painorajoituksistakaan tarvitse huolehtia. Kunnon repussa suurikin matkakirjasto liikkuu lähes tuskitta 😀

      Tykkää

  2. Jassu / Hurja Hassu Lukija sanoo:

    Itsekin olen välillä miettinyt (nyt jo vähenevissä määrin) miksi tästä lukuharrastuksesta pitää stressata omien hassujen sääntöjen vuoksi, joiden noudattamatta jättäminen ei haittaisi ketään, vähiten itseä! Aikaisemmin en saanut jättää mitään kirjaa kesken ja se jos mikä oli kamalaa, kun kaikki piti sitten hampaat irvessä kahlata läpi. En suosittele. Nykyään en pahemmin jaksa paineita ottaa suuntaan tai toiseen ja lukeminen on ollutkin mukavampaa:)

    Tykkää

    • Laura / Bibobook sanoo:

      Musta tuntuu, että laadin todella monella elämän osa-alueella typeriä sääntöjä, joita noudatan hampaat kirskuen, vaikka niistä ei todellisuudessa ole mitään hyötyä. Pitäisi osata antaa itselleen aikaa ja rauhaa eikä tehdä mukavista asioista tuskastuttavia. Mulla on vielä opeteltavaa tuon kirjojen kesken jättämisen kanssa. Yleensä haluan antaa kirjaille mahdollisuuden, saattaahan tahmean alun jälkeen tarina rullata paremmin. Ja jos siinä kohtaa huomaan edelleen tuskailevani, alan ajatella, että ei tätä nyt enää kesken kannata jättää kun on tänne asti päästy. Piinaava!

      Tykkää

  3. Riikka sanoo:

    Loistava lista! Voin allekirjoittaa melkein kaiken, etenkin nuo kirjastolainat 😄 Reissulukemisen olen ratkaissut lukulaitteilla, valinnanvaraa riittää. Lisäksi olen tämän vuoden aikana erikseen opetellut päästämään irti: kirjoista, jotka eivät nappaa, kokonaisista genreistä, jotka saavat minut aina paremminkin turhautumisen kuin ihastuksen partaalle. Minun ei tarvitse lukea sitä mitä kaikki muutkin, ihan hyvin voin tehdä vaan omaa juttua.

    Tykkää

    • Laura / Bibobook sanoo:

      Mä olen tolkuttoman huono lukemaan e-kirjoja, joten siksi suosin paperisia versioita etenkin näillä reissuilla, joilla matkatavaroiden koolla ei ole väliä. Toki mukana kulkee rajaton valikoima äänikirjoja, niihin voi sitten tarvittaessa tukeutua.

      Mun pitäisi ehkä osata kanssa päästää irti joistakin lajeista. Ehkä maistelen novelleja ja runoja silloin tällöin, mutta yritän tosiaan niidenkin suhteen olla itselleni armollisempi. Tietokirjojen pariin haluaisin tosin itseäni rohkaista. Ehkä äänikirjat voisivat madaltaa kynnystä? Kuuneleminen on minulle helpompi tapa tarttua epävarmuutta herättäviin kirjoihin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s