Vaikka omasta lukemisestaan tai lukemattomuudestaan on vastuussa vain itselleen, välillä ainakin minä onnistun saamaan itselleni huonon omantunnon erinäisistä lukemiseen liittyvistä asioista. Koska lukeminen on minulle kuitenkin ennen kaikkea mukava harrastus, yritän nyt harjoittaa sallivuutta ja antaa itselleni anteeksi muutamat asiat, joista olen tuntenut huonoa omaatuntoa.
1. On ihan ok pakata liian monta kirjaa lomamatkalle.
Vaikka onnistuin pakkaamaan kesälomani ensimmäiselle osalle juuri sopivan määrän kirjoja, on juuri alkanut kesäloma nro kaksi ollut kirjojen suhteen täydellinen ylilyönti. Olen kesämökillämme kymmenisen päivää, mutta pakkasin mukaan 17 kirjaa. Kyllä, seitsemäntoista. Tarkoitukseni on toki pitää massiivinen lukuretriitti, mutta lopulta olen mökillä itsekseni vain viisi päivä, eikä muiden seurassa kesäjuhlien lomassa voi heittäytyä moneksi tunniksi kirjojen vietäväksi. Mutta hei, joskus on ihan ok pakata reppu täyteen kirjoja, vaikka tietää osan niistä palautuvan lukematta kotiin. Pakkasinhan neljän päivän joululomallenikin kymmenen kirjaa.
2. Minun ei ole pakko pitää Napoli-sarjasta eikä lukea sitä väkisin loppuun.
Luin Elena Ferranten Napoli-sarjan avausosan Loistava ystäväni alkuvuonna. Lukeminen vei minulta tuskastuttavan kauan, sillä kirja ei imaissut minua mukaansa eikä pitänyt tiukasti otteessaan. Välillä tarina kyllä rullasi mukavasti, mutta suurimman osan aikaa vain kauhistelin vielä jäljellä olevien sivujen määrää. Sittemmin sarjan kakkososa Uuden nimen tarina on ollut minulla kaksi kertaa lainassa kirjastosta, mutta olen sen aina kuukauden jälkeen kiikuttanut takaisin lukemattomana seuraavalle varaajalle lähetettäväksi. Kirjaan tarttuminen tuntui liian vaikealta, vaikka sarja tavallaan kiinnostaakin. Nyt tuli aika antaa itselleni armoa. Peruin sarjan loppujen osien varaukset – ei minun olisi pakko niitä lukea. Sen sijaan aion jossain vaiheessa kuunnella sarjan äänikirjoina, vaikka minulla on yleensä tapana pitäytyä joko kuuntelussa tai lukemisessa sen mukaan kummalla tavalla olen sarjan ensimmäisen osan aloittanut.
3. Olen käsittämättömän huono lukemaan novelleja, tietokirjoja ja runoja – mutta ei se kaada maailmaa.
Olen kipuillut blogissakin (täällä ja täällä), että olen käsittämättömän huono lukemaan novelleja. Pakko myöntää, etten ole yhtään parempi tietokirjojen tai runojen suhteen, vaikka molemmat minua kutkuttavatkin. Etenkin tietokirjoja haalin usein ikkunalautani kirjapinoihin niin kirjastosta kuin kirjakaupoistakin, mutta silti fiktio kiilaa usein edelle. Nämä ovat lukutottumuksia, joita on mahdollista muuttaa. Annan kuitenkin itselleni anteeksi, että tämä muutos on hyyyyyvin hidasta ja novellit, tietokirjat sekä runot tulevat aina olemaan lukulistojeni sivurooleissa.
4. Palautan hävyttömän paljon kirjoja kirjastoon avaamattakaan niitä.
Etenkin viime syksynä viikoissani oli tuttu kaava. Kävin vähintään maanantai-iltaisin Kirjasto 10:ssä palauttamassa laina-aikansa loppua lähestyvät kirjat ja hakemassa uudet varaukset kotiin. Usein kirjastovisiittejä oli muutamakin viikossa. Olen viimeisen vuoden aikana kantanut kymmeniä (ellei jopa satoja?) kiloja kirjoja eestaas ehtimättä koskaan lukea niitä. Hartiat ja selkä valittavat kivusta ja mieltä kaihertavat lukemattomat aarteet. Nyt taputan itseäni olalle ja sanon, että ei se haittaa. Olen antanut kirjailijoille mukavasti lainauskorvauksia ja työllistänyt kirjaston työntekijöitä naapurinkin puolesta. Nyt vanheneva laina kerrallaan yritän hiipiä kohti elämää, jossa kirjastosta olisi lainassa vain kohtuullinen määrä kirjoja kerrallaan. Se on tavoite, mutta en ala stressata sen saavuttamisen kanssa.
5. Kirjahyllyni on täynnä hyllynlämmittäjiä.
Ai miten Hyllynlämmittäjät-haasteeni etenee? En ole tarttunut yhteenkään kahdestatoista haastekirjastani. Niiden lisäksi hyllyssäni on valtavasti muitakin kirjoja, jotka eivät ole hyllyyn laittamisen jälkeen saaneet minulta lainkaan huomiota. Hups. Tämä asiantila tuskin tulee muuttumaan kovin pian, mutta olen ylpeä itsestäni, jos saan edes yhden hyllynlämmittäjistäni luettua ennen vuoden loppumista. Sen verran voin ainakin itseäni kehaista, että olen ollut hyvin maltillinen kirjashoppailija tänä vuonna. (Kirjamessuja tosin odotellessa…)
6. En tule koskaan lukemaan tbr-listojani kokonaan.
Vaikka eläisin satakolmekymppiseksi, en tule koskaan saamaan alati kasvavia tbr-listojani loppuun. Minulla on yksi lista puhelimessani, toinen Goodreadsissa, kolmas vanhassa muistikirjassani ja neljäs kauniisti A4-papereille kirjoitettuna (mutta auttamattomasti hukassa). Vaikken enää lisäisi yhtään kirjaa noille listoille, menisi minulta useampi vuosi kaikkien teosten lukemiseen. Joten toteanpa vaan että listat ovat ihania ja samoin kirjat. Ja jos jokin lohdullinen ajatus tässä piilee niin se, että hyvät kirjat eivät tästä maailmasta lukemalla lopu.
Minkä kirja-asian tai lukuvian haluat antaa itsellesi anteeksi?
Bibbidi Bobbidi Book 
Jätä kommentti Kesän viimeiset luetut tulevat tässä – Bibbidi Bobbidi Book Peruuta vastaus