Kirja, jota hävettää lukea junassa – Anu Kaaja: Katie-Kate

UNELMAKARTTA

Tarvitset:
☞ aikakauslehtiä
☞ sakset
☞ paperiliimaa
☞ kartongin (A1-kokoisen)
☞ kyvyn tyytyä siihen kuvastoon, jota media sinulle tarjoaa

Yleensä haluan tarttua uuteen kirjaan mahdollisimman avoimin mielin. En halua kuorruttaa ajatuksiani muiden ihmisten tulkinnoilla ja arvioilla, vaan tahdon poimia tekstistä ne omasta mielestäni merkityksellisimmät, kiinnostavimmat ja välillä epäonnistuneimmat kohdat. Joskus on kuitenkin ihan hyvä tehdä pohjatyötä ennen kirjaan tarttumista.

Pääsin tammikuun lopussa vierailulle Teoksen tiloihin, missä juhlistettiin Anu Kaajan uuden kirjan Katie-Kate julkaisua. Vaikka teos oli mennyt minulta täysin ohi kevään katalogeja lukiessani, sähköpostilaatikkoomme saapunut viesti kiinnitti huomioni välittömästi. Kutsun mukaan luvassa olisi häitä, median tarjoamia naisrooleja, avioliittoa, tuhkimotarinoita ja Disney-aivopesua. Kyllä kiitos! Kaaja puhui tilaisuudessa kiinnostavasti kirjastaan ja sitä varten tekemästään taustatyöstä. Oli todella hedelmällistä päästä kuulemaan hänen ajatuksiaan siitä, miten kuninkaallisia ja taas toisaalta povipommeja esitetään mediassa. Tai miten kuninkaalliset vaikuttavat nykyäänkin aivan tavallisten ihmisten elämään. Ja etenkin kuinka hankalaa on tuntea syvää rakkautta ja nostalgiaa Disney-elokuvia kohtaan, vaikka feministinä näkee niiden monet ongelmallisuudet.

Katie-Kate ei ole perinteinen romaani, vaan teos rakentuu ennemminkin episodimaisista luvuista. Kirjan päähenkilö on Englantiin muuttanut skandinaavinainen, jota kutsutaan nimellä Katie-Kate. Kirjan kertomukset eivät kuitenkaan koske yksinomaan häntä, vaan paljon suuremmissa rooleissa ovat Kate Middleton ja glamourmalli Katie Price. Englantilaiset rojalistifanaatikot huomaavat nuoren skandinaavitytön muistuttavan herttuatar Catherinea. Katie-Katesta aletaan muovata herttuattaren kaksoisolentoa, sillä ilmeisesti tällaisillekin esiintyjille on maailmassa kysyntää.

Naimakauppa ennen:
morsian = myytävä tuote

Naimakauppa nyt:
morsiamelle myytävä tuote

Täytyy sanoa, etten olisi missään tapauksessa pitänyt tästä kirjasta, ellen olisi päässyt kuuntelemaan kirjailijan omaa alustusta. Pidän yleensä juonivetoisista kirjoista, joten tällainen enemmän ajatus- ja sanatasolla operoiva teos on minulle lähtökohtaisesti hieman haastava. Nyt olin kuitenkin asettanut aivot jo valmiiksi tietylle kanavalle, joten tekstiin uppoutuminen oli helpompaa. Toki näin tarkastelen kirjaa vahvasti kirjailijan omasta näkökulmasta, mutta se on miinus, joka on vain hyväksyttävä. Sanomalehteen en tämän vuoksi tästä kirjasta kirjoittaisi, mutta kun kirjasomessa pääosassa on oma lukukokemukseni, kirjoitan Katie-Katesta blogiin mielelläni.

Kirja on myös varsin raflaavasti kirjoitettu. Jokainen luku on saanut nimensä jonkin pornokategorian mukaan, ja luvun teksti liittyy jollain tavalla tähän näkökulmaan. Voitte kuvitella, että täydessä junassa lukiessa tämän kirjan sisäsivuja yritti piilotella parhaansa mukaan. Mukana on hyvin graafisia ja yksityiskohtaisia kuvauksia pornosta ja seksistä, joten olkaa varoitettuja. Kaikkein kiinnostavinta kirjassa ovat kuitenkin laajemmat teemat. Kuka saa sanoa ja mitä? Kuka on katseen kohteena ja millaisia katseita yhteiskunnassamme on? Millaisia rooleja meille annetaan ja miten ne tulisi ottaa vastaan? Siinä missä glamourtähti kertoo lukuisissa elämäkerroissaan kaiken entisten poikaystäviensä penisten koosta lähtien, herttuatar Catherinen on parempi pitää suu supussa. Media kirjoittaa ensisijaisesti hänen vaatevalinnoistaan, koska mitään muuta hänestä ei oikeastaan saa irti.

Minulle tämä kirja on erityisen herkullinen, sillä se käsittelee monia asioita, joihin minulla on ristiriitainen suhtautuminen. Rakkauteni Disney-elokuviin on syvä ja kestävä, mutta näin aikuisena sitä tulee toki pyöriteltyä silmiä passiivisesti prinssiä odottaville prinsessoille ja muutenkin ummehtuneille sukupuolirooleille. Vaikka mielestäni on aivan kohtuutonta, että 2020-luvulla vastasyntynyt lapsi sidotaan vanhempiensa vuoksi kuninkaalliseen leikkiin koko loppuiäkseen, seuraan passiivisen innokkaasti Britannian ja Ruotsin hovien tapahtumia. Entäpä sitten avioliitto? Olen astelemassa alttarille elokuussa, ja vaikka olen haaveillut häistä pikkutytöstä saakka, tuntuu juhlien performatiivisuus monella tavalla hupsulta. (Mutta ihanasti hupsulta. Todellakin aion saapua kirkkoon Prinsessa Ruususen häämarssin tahtiin!) Kaaja kykenee nostamaan nämä aiheet hienosti suurennuslasin alle samalla humoristisesti, mutta myös ymmärtävästi. Kyllä feministikin joskus saa haaveilla lasikengistä, vaikka sen epäkäytännöllisempiä ja kivuliaampia jalkineita saa hakea.

Ihailen kovasti Kaajan kykyä leikitellä sanoilla ja mielikuvilla. Hän kirjoittaa lasikengän läpinäkyvistä aikeista, ”Disney-prinsessa -eväsrasiat ja mitkälierasiat ja asiat” sekä 00-luvusta eli tuplatyhjyykysien luvusta eli nolkytluvusta. Itse asiassa tämä sanaleikittely sai minut nostamaan arvion lopulta neljään tähteen. En varmasti itse kykene milloinkaan tällaiseen sanaleikittelyyn, joten se on ehdottomasti ylimääräisen tähtipuolikkaan arvoinen.

Katie-Kate sopii rohkeille lukijoille, jotka eivät kavahda ronskeja sanoja tai kirjan epätyypillistä rakennetta. Ja varoituksena: teos saattaa herättää monenlaisia yhteiskunnallisia ajatuksia!

Lisäksi Disney omistaa kaikkien yhteiset lapsuusmuistot. Disney omistaa nostalgian. Nostalgiasynergiaenergiaa!

★★★★
Anu Kaaja: Katie-Kate
Teos, 2020
Sivuja 263
Luettavaksi kustantajalta

Helmet-lukuhaaste: 25. Kirjassa ollaan saarella