Ben Brooks: Stories for Boys Who Dare to Be Different

Mahtoivatko Elena Favilli ja Francesca Cavallo tietää, millaisen kirjatrendin he sysäsivät liikkeelle julkaistessaan teoksen Iltasatuja kapinallisille tytöille? (Kai se oli lajissaan ensimmäinen?) Todellisten ihmisten saavutuksia satumuodossa kertovat kirjat ovat tulleet ryminällä ainakin Suomen kirjamarkkinoille, eikä maailmalla taideta yhtään hävitä tässä asiassa. Tulevien kuukausien aikana suomalaisia versioita tositapahtumiin perustuvista iltasatukirjoista on tulossa useampiakin. Usein lähtökohta on naisten ja tyttöjen nostaminen parrasvaloihin, mutta nyt myös pojat ovat saaneet oman versionsa sankarisaduista.

Ben Brooksin kirjoittama ja Quinton Winterin kuvittama kirja Stories for Boys Who Dare to Be Different antaa tilaa sadalle miehelle tai pojalle, jotka ovat tehneet elämässään jotain suurta. Erityisen hellyttävä on kirjan alaotsikko True tales of amazing boys who changed the world without killing dragons. Sillä vaikka perinteisten satujen muotti on erityisen rajoittava ja tylsä tytöille, on pojillakin suhteellisen vähän erilaisia samaistumisenkohteita vanhoissa tarinoissa.

Teos esittelee historiankirjoista tuttuja miehiä kuten Carl Linnaeus, Kungfutse ja Oscar Wilde, mutta myös vähemmän tunnettuja sankareita. Achmat Hassiem menetti toisen jalkansa pelastaessaan veljeään hain hampaista, kun taas Ryan Hreljac alkoi kuusivuotiaana säästää taskurahojaan hankkiakseen Afrikkaan vesikaivon päätyen lopulta pyörittämään valtavaa hyväntekeväisyysjärjestöä. Välillä sankareille ei ole annettu edes nimiä: Isca Academyn pojat nousivat yhtenä rintamana kapinaan helteellä hiostavia pitkiä housuja vastaan pukemalla päälleen koulupukuun kuuluvan (tyttöjen) hameen eikä Tienanmenin aukiolla tankkien eteen asettuneen miehen henkilöllisyydestä ole lainkaan tietoa. Kirja kertoo myös miehistä, jotka ovat totisesti joutuneet taistelemaan päästäkseen elämään omanlaistaan elämää. Helppoa ei ole ollut varmastikaan esimerkiksi Alan L. Hartilla (1890–1962) joka tunnettiin lapsena nimellä Lucielle ja joka pakotettiin pitämään tyttöjen vaatteita. Kirjassa esitellään myös etnisiin vähemmistöihin kuuluvia miehiä, jotka ovat kamppailleet saadakseen itselleen ja kulttuurilleen elintilaa.

Ehkä juuri tämä moninaisuus on etu, kun verrataan pojista kertovaa kirjaa tyttöihin keskittyvään opukseen. Koska miehet ovat etenkin länsimaisissa yhteiskunnissa saaneet toimia jo vuosisatoja huomattavasti vapaammin kuin naiset, ovat he päässeet myös taistelemaan huomattavasti moninaisemmilla kentillä. Iltasatuja kapinallisille tytöille on tärkeä opus, mutta suuri osa kertomuksista kantaa opetusta siitä, että tyttökin voi tehdä mitä tahansa, vaikka häntä yritettäisiin estää. Brooksin teoksessa sukupuolen sijaan voidaan keskittyä myös muihin ihmisen ulottuvuuksiin, mikä tekee siitä tarinallisesti eloisamman. Toki tämä kertoo vain omalla karulla tavallaan niistä rajoitteista, joita sukupuoli on asettanut ja asettaa edelleen naisille. Tyttöjen liikkumatila on huomattavasti poikien tilaa pienempi.

Tarinoiden välissä huomaa usein tarttuvansa puhelimeen, sillä muutamien kappaleiden mittaisiin satuihin ei toki mahdu kaikki tarpeellinen ja kiinnostava kustakin henkilöstä. Paljon hauskaa nippelitietoa kirja kuitenkin tarjoaa. Tiesitkö esimerkiksi, että kirjailija Roald Dahlin mukana haudattiin muun muassa suklaata, viiniä ja saha? Elämäntarinat on myös kirjoitettu ihannoivaan muotoon, esimerkiksi Thomas Edisonin kohdalla hehkutetaan vain hänen valtavaa patenttimääräänsä sivuuttaen syytöksiä siitä, että hän ei huomioinut muiden osuutta keksintöihinsä. Sankarikuvan rakentaminen toki kuuluu tähän kirjatyyppiin. Enemmän minua kuitenkin ärsytti se, että muutamalta ihmiseltä puuttui kokonaan syntymäaika ja tieto kotimaasta. Ymmärrys tapahtumapaikasta ja -ajasta auttaisi laittamaan tarinat oikeaan kontekstiin.

Visuaaliselta ilmeeltään kirja on hyvin yhtenäinen, mihin vaikuttaa vain yhden kuvittajan käyttäminen. Yhden sivun mittainen tarina on vuorotellen vasemmalla ja vuorotellen oikealla sivulla, kun taas sen vieressä on piirros tarinan päähenkilöstä. Iloiset värit ja kuvituksista tuikkiva huumori ovat kirjan tunnusmerkkejä ja piirrosjälki läpi kirjan yhtenäinen. Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjassa on käytetty useita taiteilijoita, joten kuvitustyylitkin vaihtelevat laidasta laitaan. Molemmissa tavoissa on omat hyvät puolensa. Yksi asia kirjan ulkoasussa tosin kalvaa. Kahteen palstaan jaetut poikasadut olisi voinut taitossa siistiä niin, että molemmat palstat olisivat yhtä korkeat. Näin räikeä tyylimoka taitossa vääntää ainakin minun sieluani.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että tällaisia satukirjoja kirjoitetaan. Lasten on hyvä tietää, että tässä maailmassa on mahtavia ihmisiä, jotka toteuttavat omia unelmiaan ja visioitaan. Aina se ei ole helppoa, mutta yhdessä me voimme kulkea kohti reilumpaa maailmaa. Kaikesta huolimatta sukupuolen korostaminen kalskahtaa edelleen mielessäni. Oli tärkeää, että ensimmäinen tällainen kirja tehtiin tytöistä (koska usein tarinat historiastamme ja maailmastamme ovat miesvetoisia) ja on hyvä, että myös pojista on tehty tällainen kirja. Toivottavasti näitä kirjoja lukevat kuitenkin kaikki sukupuoleen katsomatta, vaikka kirjan nimiin on nostettu sellaisia hassutuksia kuin ”for boys” tai ”tytöille”. Kertomukset upeista ihmisistä ovat tärkeitä ihan kaikkien korvien kuultaviksi.

★★★★
Ben Brooks: Stories for Boys Who Dare to Be Different
Kuvitus: Quinton Winter
Quercus, 2018
Sivuja 208
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä