
Eilinen naistenpäivä olisi ollut mitä otollisin tämän arvion julkaisemiseen, mutta koska naiskysymys on ihmiskunnan kysymys vuoden jokaisena päivänä, sopii tämä teksti julkaistavaksi tällaisena aivan tavallisena lauantainakin.
Kahlasin viime vuonna läpi aivan valtavan määrän tosisatukirjoja oikeista ihmisistä (yhteenveto täällä), joten aivan automaattisesti Vilja-Tuulia Huotarisen teos Heistä tuli taiteilijoita asettui tämän kirjaketun jatkoksi, vaikka sen idea onkin vähän erilainen.
Heistä tuli taiteilijoita kertoo kaksitoista tunnelmapalaa nuorten naisten tai tyttöjen elämistä. Näistä naisista tulee vartuttuaan Suomen merkittävimpiä taiteilijoita omalla alallaan, ja Huotarisen kirjoittamissa lyhyissä kuvauksissa käsitellään näiden naisten suhdetta taiteeseen jollain tavalla. Haluaisin kutsua näitäkin tuokiokuvia saduiksi, sillä jotain perin sadunomaista niissä on.
Mukaan kirjaan on valittu vanhoja tuttuja kuten Minna Canth, Ida Aalberg ja Anni Swan, mutta mukana oli ainakin minulle uusia tuttavuuksia kuten runonlaulaja Mateli Kuivalatar (ah, mikä sukunimi!) ja tanssija Maggie Gripenberg. Kirjassa on myös Riikka Sormusen taiteilemat muotokuvat kaikista esitellyistä naisista.
Saattaa olla, että minua vaivaa edelleen pienoinen ähky tosisatukirjamaratonini jäljiltä, mutta Heistä tuli taiteilijoita ei oikein vakuuttanut minua. Tuokiokuvat olivat hyvin lyhyitä ja varsin irrallisia. Ne eivät juuri valaisseet naisten henkilöhistoriaa eivätkä ainakaan minulle avanneet uusia ikkunoita eri taidemuotoihin. Etenkin Mateli Kuivalatar -luku hämmensi minua suunnattomasti. Lyhyessä esittelytekstissä kerrotaan vuosina 1771–1846 eläneen runonlaulajan kuvailleen usein lauluissaan ”nuoren neidon miehenkaipuuta”. Tästäkin huolimatta tuntui omituiselta lukea kolmen sivun mittainen runo, joka alkaa sanoilla ”En kelpaa. En osaa / Minusta ei koskaan tule / vaimoa”. Naisten ei tietenkään aina tarvitse olla vahvoja ja itsenäisiä, mutta ei tämä vuodatus minusta ainakaan kovin voimaannuttava ole. Tai anna kovin kattavaa kuvaa Kuivalattaren elämästä tai vaikutuksesta suomalaiseen taidekenttään.
Tekstilajit vaihtelevat myös paljon. Minna Canth kirjoittaa kirjeen, Aino Actén ja hänen äitinsä kohtaaminen on kirjoitettu vuorosanojen muotoon. Tarkoituksena on luultavasti luoda teokseen vaihtelevuutta, mutta minulle tulevat mieleen lähinnä yliopiston kirjoittamisen opintojen harjoitukset, joihin yritettiin epätoivoisesti loihtia uutta kulmaa erilaisilla tyylivalinnoilla.
Heistä tuli taiteilijoita on aikuiselle kevyt välipalakirja, mutta ehkä se joissain perheissä voi muodostua myös mukavaksi iltasatukirjaksi. Ei siis aivan toivoton tapaus, mutta uskon, että suomalaisesta taidekentästä olisi irronnut jotain paljon järisyttävämpääkin.
★★★
Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita
Kuvitus: Riikka Sormunen
WSOY, 2019
Sivuja 93
Luettavaksi kirjastosta
Helmet-lukuhaaste: 28. Kirjan kannessa on kuu
2 thoughts on “Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita”