Viisi asiaa, joista tunnistaa hyvän äänikirjojen lukijan

Siitä on pian puoli vuotta kun latasin puhelimeeni BookBeat-sovelluksen. Näiden kuukausien aikana minusta on tullut todellinen äänikirjojen suurkuluttaja, olen tähän mennessä kuunnellut 50 kirjaa eli yhteensä noin 396 tuntia äänikirjoja. (Olen edelleenkin järkyttynyt siitä, että olen syksystä lähtien kuunnellut lähes 400 tunnin edestä äänikirjoja! Se on yli kaksi viikkoa!)

Painetuissa kirjoissa tärkeintä minulle on tarina, kaunis kieli sekä tasapainoinen kokonaisuus. Äänikirjoissakin nuo seikat ovat toki tärkeitä, mutta kirjan voi nostaa aivan omalle tasolleen tai vaihtoehtoisesti rysäyttää pohjamutiin yksi asia: lukija. Olen nyt tovin pyöritellyt mielessäni listaa asioista, joista minun mielestäni tunnistaa hyvän äänikirjan lukijan, ja nyt haluan jakaa nämä mietteeni teidän kanssanne.

Äänikirja (1)

1. Rauhallinen ja miellyttävä ääni. Tämän suhteen ihmisten mielipiteet vaihtelevat täysin. Yksi kuuntelee ainoastaan mieslukijoita, toinen vain naisia. Minä suosin monta vuotta podcasteissa ja aluksi äänikirjoissakin naisääniä, mutta nyt huomaan tottuneeni myös mieslukijoihin. Tiedä sitten mistä nämä mieltymykset johtuvat. Tällaisessa pestissä äänessä ei saisi minun mielestäni olla liikaa persoonallisuutta tai erottuvia piirteitä, ne vievät liikaa huomiota itse tarinoilta. Kuulemma esimerkiksi Aku Laitinen on lukenut äänikirjoja. Minulle hänen äänessään kummittelisi liikaa Salattujen elämien Heiskanen vuosien takaa.

2. Eloisa lukutapa. Lapsuudessani etenkin isäni eläytyi satukirjojen ääressä varsin näyttäviinkin äänirooleihin ja se oli riemastuttavaa! Äänikirjat eivät toki ole mitään lasten iltasatuja, samanlainen heittäytyminen varmasti karkottaisi useimmat kuuntelijat pois, mutta ei aikuistenkaan äänikirjoja saa pajattaa kuin puhelinluetteloa lukisi. Taitava lukija antaa dialogissa keskustelijoille tarpeeksi toisistaan erottuvat äänet, mutta ei kuitenkaan liioittele kiusallisuuteen asti. Parhaimmillaan luennassa on tarvittavaa sointia, kuten silloin kun Antti Virmavirta lukee Yösyötössä kerta toisensa jälkeen tuttua ”Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” -renkutusta.

3. Uskottava ääntäminen. Kun luen kirjaa itse, ohitan usein itselleni oudot vieraskieliset sanat sen kummemmin miettimättä. Päässäni kaikuva ääntämys sanasta tuskin on kovin lähellä totuutta esimerkiksi japanin kohdalla, mutta eipä noihin sanoihin tarvitse kiinnittää liikaa huomiota. Sen sijaan äänikirjoissa vieraskielisetkin sanat on lausuttava ääneen, eikä niitä voi pulauttaa suustaan ihan missä tahansa muodossa. Siksi ihailen esimerkiksi Kari Ketosta, joka lausuu kiinankielisiä nimiä itsevarmasti ja ainakin minun korvaani uskottavasti kirjassa Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. (Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla myös jonkun kieltä osaavan mielipide tästä.) Joku lausuu ranskaa soinnukkaasti, toinen taas ruotsia eloisasti. Ei se kuitenkaan helppoa ole. Meri Nenosen lukemassa Hyvä aviomies -kirjassa arjesta tuttujen sanojen kuten Tupperwaren lausuminen oikeassa englanninkielisessä muodossaan suomalaisen version sijaan tökkää aina korvaan.

4. Oman tekstin lukijat. Harmi, että kirjailijat eivät aina ole puheen ammattilaisia tai siitä niin kiinnostuneita, sillä kirjailijoiden itsensä lukemia äänikirjoja tulee vastaan todella harvoin. Se tuntuu omituiselta etenkin omaelämäkerrallisissa muistelmissa tai self help -kirjoissa. Kahden kirjoittajan uria ruotiva Unelmahommissa ja Virpi Miettisen elämää luotaava Tuhma prinsessa olisi ollut hauska kuulla henkilöiden itsensä lukemina. Riku Rantala ja Tuomas Milonoff tuovat oman persoonansa mukaan siihen yhteen Mad Success -kirjaan jonka kuuntelin, Anni Saastamoisen kirjoittaman ja ääneen lukeman Depressiopäiväkirjan kuuntelemista suunnittelen, sillä se voisi tuoda jo aiemmin lukemaani kirjaan uuden ulottuvuuden. Samasta syystä haluaisin kuunnella myös Jani Toivolan Kirja tytölleni -teoksen, vaikka sen vasta äskettäin itse luin. Suuret suosionosoitukset haluaisin antaa vielä Antti Heikkiselle, joka on varmasti paras mahdollinen lukija kirjalleen Mummo, joka vilisee raskasta murretta. Kirjailija tuntee tekstinsä parhaiten ja osaa tauottaa ja painottaa lukemaansa luonnollisesti. Mutta koska kaikki kirjailijat eivät osaa, halua tai voi olla myös äänikirjan lukijoita, on hyvä että meillä on todella paljon hyviä äänikirjan lukijoita. Sekin vaatii taitoa!

5. Jatkuvuus läpi kirjasarjan. Tilanteet toki vaihtuvat, mutta lähtökohtaisesti toivoisin, että sama lukija tarpoisi läpi koko aloittamansa kirjasarjan. Kuulija samaistuu usein vahvasti lukijan ääneen ja liittää sen kirjojen päähahmoihin. Esimerkiksi Calendar Girl -sarjaa lukevaa Pinja Flinkiä ei saisi missään tapauksessa syrjäyttää, sillä hänen äänensä yhdistyy mielessäni päähahmo Miaan. Muutos säikäyttää. Voitte kuvitella kuinka suuren slaagin olin saada, kun aloin kuunnella Sakset tyynyn alla -kirjaa heti sarjan aloitusosan Nainen parvekkeella jälkeen, ja Eppu Nuotio oli korvattu Elina Salolla. Uuteen lukijaan totutteleminen vei ilon koko kirjan alkuosasta.

Millainen on sinun mielestäsi hyvä äänikirjan lukija, entä millaista luentaa et kestä ollenkaan? Onko sinulla suosikkilukijoita?

allekirjoituslaura

Ps. Pesti äänikirjan lukijana olisi aivan mahtava! Kustantamot ja kaikki äänikirjaihmiset – ottakaa yhteyttä!

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Viisi asiaa, joista tunnistaa hyvän äänikirjojen lukijan

  1. Sirri sanoo:

    Selkeä artikulaatio, rauhallinen muttei kuitenkaan pitkäpiimäisen hidas lukutahti. Jos nukahdan virkkeiden tai sanojen välissä, not good 😅 Erja Manto on mun lukijasuosikki, esimerkiksi Austenin Viisasteleva sydän on ihana esimerkki siitä, miten Manto taitaa alansa.

    Tykkää

    • Laura / Bibobook sanoo:

      Mulle lähes kaikkien lukijoiden tahti on liian verkkainen, sen vuoksi kuuntelen kirjat 1,25-kertaisella nopeudella. Ainoastaan Maria Veitola Veitola-kirjassa ja Minttu Mustakallion lukema Hullu kuin äidiksi tullut -kirja menivät tavallisella nopeudella. Olen kuunnellut Manton lukemana vain Sherlock Holmesin tyttären, mutta muistaakseni hän hoiti siinä lukemisen hyvin. Huomaan ehkä suosivani naislukijoita, vai onko asia niin, että naiset ovat useammin lukijoina?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s